Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
Kalapeli on paras! Meillä oli se kun olin pieni :) Hei oon miettiny tota lava-autoa, että eikö teitä pelota että joku varastaa kamat sieltä lavalta kun lähdette autolta ja lavalle jää jotain odottamaan? Kai siihen saa jonkun pressun, mutta ei sekään taida kauheasti tässä asiassa auttaa?
VastaaPoistaKalapeli on tosiaan kiva peli. Meidän nurkilla kukaan harvemmin varastaa mitään, ja monesti itsestä tuntuu että on ajan kanssa tullut turhankin huolettomaksi. Kaupoissa on aina tavaraa kauppojen ulkopuolella ilman että niitä kukaan sen kummemmin valvoo eikä niitä silti siitä ovarasteta jne. Meillä on monet Euroopasta vierailleet hämmästelleet sitä ettei kaikkea irtilähtevää kanneta mukana kainalosta, tyyliin: "tonkin vois tosta vaan ottaa mukaan ilman et kukaan huomais mitään..." Niin vois, eikä silti niin käy.
PoistaKoskaan ei ole meiltä lavalta viety mitään sen enemmän omassa kuin muissakaan osavaltioissa.