Siirry pääsisältöön

mitä laittais päälle?


Microsoftin CEO Satya Nadella pukeutuu töihin rennosti.

Uuden koneen myötä pääsen taas käsiksi kuviin, ja ennen kaikkea kuvankäsittelyyn. Keskiviikon kunniaksi, puolivälissä työviikkoa kun ollaan avaan vähän amerikkalaista työpukeutumista. Tai ei, avaan pohjoisen länsirannikon työpukeutumista. Työpukeutumisessa länsirannikko on rennompaa kuin muu maa. Osin huomattavasti rennompaa.

Rahoitusalalla täälläkin pukeudutaan työpaikalle ”business formal” – eli siihen tuttuun jakkupukuun, housupukuun, pukuun jne. Kun jossakin törmää mieheen tai naiseen tummassa puvussa on melko varmaa että tämä työskentelee pankissa, pörssissä, vakuutusyhtiössä tai rahoitusyhtiössä. Ei täällä kukaan muu.

Sitä toista ääripäätä edustaa teknologiatyöntekijät. Taannoin seisoin Fredden työpaikan hississä ja ihailin salaa yhtä takkutukkaa rikkinäisissä farkuissaan ja sandaaleissa paljasjaloin... jannun lätkässä tais lukea Senior Program Manager. Shortsit ja t-paita, ne sandaalit ja tennarit edustaa työpukeutumista Googlella, Microsoftilla ja Applella. Fredde käy työpaikallaan farkuissa silloin kun pitää olla erityisen siisti jonkun ison presentaation takia, muuten se kulkee kesät talvet shortseissa. Pukeutumiskoodi on ”casual”

Monissa yrityksissä ollaan ”business casual”, varmaan valtaosassa siis. Farkut ja paita, farkut ja neule, khakit ja neule jne. Tennarit on ihan jees, mutta reikäiset farkut jätetään kuitenkin kotiin.

Terveydenhuolto kuuluu sinne formaalimpaan, tai virallisempaan laitaan työpukeutumista. Meillä pukeudutaankin ”business professional”. Tässä kategoriassa luovutaan denimistä ja tennareista. Suomalaisittain ollaan edelleen rentoja, mutta paikallisittain vähintäänkin siistejä. Tatuoinnit pitää piilottaa ja lävistysten määrä on rajattu. Hiusten pitää olla ”luonnollisen” väriset, eikä rastaa varmaan katsottais kovin hyvällä. Sairaalahenkilökunnalla, sairaanhoitajilla ja lääkäreiden assareilla on päällään se tuttu sairaanhoitajan työasu. Lääkärillä on päällään valkoinen takki ja sen alla suorat housut ja paita, osalla solmiokin, ja naisilla hame tai suorat housut, ja neule tai paitapusero. Laskutuksen tytöillä on se telkkarista tuttu ”casual Friday”, meillä muilla ei.




Täällä ei myöskään mennä töihin, sen enempää kuin kouluunkaan samoissa vaatteissa kahtena päivänä perätysten, se on "gross" - ällöä. Niin, tai siis kahta kertaa saman viikon aikana, ja jos nyt oikein nipotetaan niin olis hyvä että yhdistellen pystyis rakentamaan erilaisia asuja ainakin kahden viikon ajaksi. Ei edes niissä teknologiayrityksissä.  Ei niitä vaatteita välttämättä pestä välissä, tuuletetaan. Eikä kenelläkään tarvitse olla kymmeneksi päiväksi erilaisia vaatteita, vaan yhdistelemällä eri tavoin rakennetaan erilaisia kokonaisuuksia. Likaiset tai nuhjuiset vaatteet on myös jättää työpaikan ulkopuolelle. Monella on työpöydän laatikossa tai kaapissa puhdas paita sen varalle että lounalla livahtaa ketsupit rinnuksille. 

Tässä sekalaisessa järjestyksessä sitä meidän "Business Professional" pukeutumista, ja omia työasuja...









Kommentit

  1. Hyvännäköisiä vaatteita sulla! Tykkäisin itsellänikin noista!

    VastaaPoista
  2. Ihania vaatteita sulla :)

    t.autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Nää on käytännössä kaikki saman suunnittelijan tuotantoa. Bryn Walker on Kalifornialainen suunnittelija joka käyttää materiaaleina puuvillaa, puuvillamodaalia, pellavaa ja villaa.

      Poista
  3. Tykkään erityisesti noista pussihousuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ne on maailman mukavimmat, ja toimii niin kesällä kuin talvellakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...