Siirry pääsisältöön

mitä laittais päälle?


Microsoftin CEO Satya Nadella pukeutuu töihin rennosti.

Uuden koneen myötä pääsen taas käsiksi kuviin, ja ennen kaikkea kuvankäsittelyyn. Keskiviikon kunniaksi, puolivälissä työviikkoa kun ollaan avaan vähän amerikkalaista työpukeutumista. Tai ei, avaan pohjoisen länsirannikon työpukeutumista. Työpukeutumisessa länsirannikko on rennompaa kuin muu maa. Osin huomattavasti rennompaa.

Rahoitusalalla täälläkin pukeudutaan työpaikalle ”business formal” – eli siihen tuttuun jakkupukuun, housupukuun, pukuun jne. Kun jossakin törmää mieheen tai naiseen tummassa puvussa on melko varmaa että tämä työskentelee pankissa, pörssissä, vakuutusyhtiössä tai rahoitusyhtiössä. Ei täällä kukaan muu.

Sitä toista ääripäätä edustaa teknologiatyöntekijät. Taannoin seisoin Fredden työpaikan hississä ja ihailin salaa yhtä takkutukkaa rikkinäisissä farkuissaan ja sandaaleissa paljasjaloin... jannun lätkässä tais lukea Senior Program Manager. Shortsit ja t-paita, ne sandaalit ja tennarit edustaa työpukeutumista Googlella, Microsoftilla ja Applella. Fredde käy työpaikallaan farkuissa silloin kun pitää olla erityisen siisti jonkun ison presentaation takia, muuten se kulkee kesät talvet shortseissa. Pukeutumiskoodi on ”casual”

Monissa yrityksissä ollaan ”business casual”, varmaan valtaosassa siis. Farkut ja paita, farkut ja neule, khakit ja neule jne. Tennarit on ihan jees, mutta reikäiset farkut jätetään kuitenkin kotiin.

Terveydenhuolto kuuluu sinne formaalimpaan, tai virallisempaan laitaan työpukeutumista. Meillä pukeudutaankin ”business professional”. Tässä kategoriassa luovutaan denimistä ja tennareista. Suomalaisittain ollaan edelleen rentoja, mutta paikallisittain vähintäänkin siistejä. Tatuoinnit pitää piilottaa ja lävistysten määrä on rajattu. Hiusten pitää olla ”luonnollisen” väriset, eikä rastaa varmaan katsottais kovin hyvällä. Sairaalahenkilökunnalla, sairaanhoitajilla ja lääkäreiden assareilla on päällään se tuttu sairaanhoitajan työasu. Lääkärillä on päällään valkoinen takki ja sen alla suorat housut ja paita, osalla solmiokin, ja naisilla hame tai suorat housut, ja neule tai paitapusero. Laskutuksen tytöillä on se telkkarista tuttu ”casual Friday”, meillä muilla ei.




Täällä ei myöskään mennä töihin, sen enempää kuin kouluunkaan samoissa vaatteissa kahtena päivänä perätysten, se on "gross" - ällöä. Niin, tai siis kahta kertaa saman viikon aikana, ja jos nyt oikein nipotetaan niin olis hyvä että yhdistellen pystyis rakentamaan erilaisia asuja ainakin kahden viikon ajaksi. Ei edes niissä teknologiayrityksissä.  Ei niitä vaatteita välttämättä pestä välissä, tuuletetaan. Eikä kenelläkään tarvitse olla kymmeneksi päiväksi erilaisia vaatteita, vaan yhdistelemällä eri tavoin rakennetaan erilaisia kokonaisuuksia. Likaiset tai nuhjuiset vaatteet on myös jättää työpaikan ulkopuolelle. Monella on työpöydän laatikossa tai kaapissa puhdas paita sen varalle että lounalla livahtaa ketsupit rinnuksille. 

Tässä sekalaisessa järjestyksessä sitä meidän "Business Professional" pukeutumista, ja omia työasuja...









Kommentit

  1. Hyvännäköisiä vaatteita sulla! Tykkäisin itsellänikin noista!

    VastaaPoista
  2. Ihania vaatteita sulla :)

    t.autistin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Nää on käytännössä kaikki saman suunnittelijan tuotantoa. Bryn Walker on Kalifornialainen suunnittelija joka käyttää materiaaleina puuvillaa, puuvillamodaalia, pellavaa ja villaa.

      Poista
  3. Tykkään erityisesti noista pussihousuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ne on maailman mukavimmat, ja toimii niin kesällä kuin talvellakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...