Siirry pääsisältöön

vihdoinkin viikonloppu!



Tosiaan… tällä viikolla voi todeta, että vihdoinkin on viikonloppu. Vihdoinkin saa vaan olla. Vihdoinkin on perjantai, pizzapäivä ja jääkaapissa odottamassa perjantaiskumppa. Tämä viikko tuntui aika kohtuuttomalta, lähinnä siksi että allergiat veti mut niin maihin. Siksi että olen koko viikon haaveillut lähinnä siitä että saisin vain maata. Maata ja sulkea silmät ja nukkua, nukkua, nukkua... 

Eilen sain astmalääkityksen omasta mielestäni kuvitteelliseen astmaan. Kolmen annoksen jälkeen henki kulkee, ja kurkku on luvatusti karheana. Mieluummin kuitenkin karhea kurkku kuin se tunne ettei saa henkeä, ja loputon väsymys. Eilen illalla istuin luurit korvilla yhtiökokouksessa kuuntelemassa miten meidän naapurustoa vedetään, ja kuinka on kohtuutonta että roskikset pitää jaksaa vetää aidan taakse jokainen maanantai.

Martta leikkii jaloissa. Lapset yläkerrassa. Fredde katsoo auto-ohjelmaa omalla koneellaan ja mä ohitan kolmen opettajan viikkokatsaukset olankohautuksella... Just nyt en jaksa lukea kolmea kertomusta siitä mitä tällä viikolla on opittu, mitä pitää harjoitella kotona ja kuinka ensi viikkoa taklaillaan. Just nyt on perjantai-ilta eikä mun tarvitse yhtään mitään.

Huomenna ystävät tulee illalliselle, aamulla pelataan tennistä ja jossakin vaiheessa toivottavasti ehdin metsään tarkastamaan kevääntulon. Aamuisin herään taas lintujen viserrykseen. Pihalla kukkivat niin narsissit, kuin takapihan sininen köynnöskin. Matkalla näen kirsikat ja magnoliat juhla-asuissaan. Fredde ajaa töihin avoautolla, mä nautin siitä että edes yhtenä päivänä voi päällystakin unohtaa kotiin.


On kevät, on miltei maaliskuu, on perjantai – ja vihdoinkin viikonloppu! Huomenna taidan ostaa kukkia... Paljon kukkia!




Kommentit

  1. I feel you. Mä nukuin eilen jo kymmeneltä; mies ja teinit jäi kukkumaan, pienimmät olivat jo onneksi unilla. Herätys tuli jo 06:30 mutta onneksi sain jatkaa unia kasiin. Ihanaa "ollaa vaan" viikonloppua❤️

    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ...ja ne yllättävät aamu-unet on ihan parhaita :)

      Poista
  2. Terkkuja Tukholmasta ja hyvää viikonloppua koko teidän perheelle! T. Suski

    VastaaPoista
  3. Juuri annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin kun hengitys on pihissyt yli viikon toivuttuani flunssasta (jo kolmas tänä vuonna!). Hengitysteitä avaava lääkkeeni oli mennyt umpeen yli viisi vuotta sitten, eli onni onnettomuudessa etten ole tarvinnut sitä niin pitkään aikaan :) Mitäköhän uusia lääkkeitä on markkinoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengitysteitä avataan edelleen aikalailla samoilla keinoin ja vaikuttava aine on useimmissa "rescue inhalereissa" albuteroli; Ventoline HFA, Proair HFA, Proventil ja AccuNeb. Meillä on lääkekaapissa ProAir HFA.

      Pidempiaikaisessa lääkityksessä on sit laajempi skaala, mutta aika samaa kamaa nekin ovat, erilaisia kortisonilääkityksiä.

      Kolmantena on yhdistelmälääkitykset joissa on sekä se pitkävaikutteinen avaava lääke että hoitava kortisonilääkitys.

      Mun yhdistelmä on Asmanex (kortisoni) ja perinteinen lyhytaikainen avaava ProAir HFA. Sen lisäksi kortisonisumute nenään (Nasonex), Silmätipat (Lastacaft) ja viimeisenä ihan tavis Zyrtec. Näillä mennään ja ne toimii...

      Poista
    2. Klassikoilla mennaan. Tuli ihan nostalgia-fiilis hengitella sita Proair HFAa. Albuterolia sain myos kotiin ja kuurin steroidia (methylPREDNISolonea). Kortisonia olenkin jo ottanut 35 vuotta (apua!), eli siita saakka kun Pulmicort lanseerattiin 1981. Olen pysynyt tutussa laakkessa vaikka taalla se on aika kallista.
      Kun kissa tuli taloon aloin ottamaan Montelukastia (Singulair), nayttaa tehoavan paremmin mun astma-allergia oireisiin kuin Zyrtec (solutasolla ehkaisee allergiareaktion ja siten astmareaktion, eika vasta oireita kuten antihistamiinit).

      Yhdistelmalaakkeisiin en ole lahtenyt mukaan kun aikuisiassa astma on ollut aika hyvassa kondiksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...