Siirry pääsisältöön

vihdoinkin viikonloppu!



Tosiaan… tällä viikolla voi todeta, että vihdoinkin on viikonloppu. Vihdoinkin saa vaan olla. Vihdoinkin on perjantai, pizzapäivä ja jääkaapissa odottamassa perjantaiskumppa. Tämä viikko tuntui aika kohtuuttomalta, lähinnä siksi että allergiat veti mut niin maihin. Siksi että olen koko viikon haaveillut lähinnä siitä että saisin vain maata. Maata ja sulkea silmät ja nukkua, nukkua, nukkua... 

Eilen sain astmalääkityksen omasta mielestäni kuvitteelliseen astmaan. Kolmen annoksen jälkeen henki kulkee, ja kurkku on luvatusti karheana. Mieluummin kuitenkin karhea kurkku kuin se tunne ettei saa henkeä, ja loputon väsymys. Eilen illalla istuin luurit korvilla yhtiökokouksessa kuuntelemassa miten meidän naapurustoa vedetään, ja kuinka on kohtuutonta että roskikset pitää jaksaa vetää aidan taakse jokainen maanantai.

Martta leikkii jaloissa. Lapset yläkerrassa. Fredde katsoo auto-ohjelmaa omalla koneellaan ja mä ohitan kolmen opettajan viikkokatsaukset olankohautuksella... Just nyt en jaksa lukea kolmea kertomusta siitä mitä tällä viikolla on opittu, mitä pitää harjoitella kotona ja kuinka ensi viikkoa taklaillaan. Just nyt on perjantai-ilta eikä mun tarvitse yhtään mitään.

Huomenna ystävät tulee illalliselle, aamulla pelataan tennistä ja jossakin vaiheessa toivottavasti ehdin metsään tarkastamaan kevääntulon. Aamuisin herään taas lintujen viserrykseen. Pihalla kukkivat niin narsissit, kuin takapihan sininen köynnöskin. Matkalla näen kirsikat ja magnoliat juhla-asuissaan. Fredde ajaa töihin avoautolla, mä nautin siitä että edes yhtenä päivänä voi päällystakin unohtaa kotiin.


On kevät, on miltei maaliskuu, on perjantai – ja vihdoinkin viikonloppu! Huomenna taidan ostaa kukkia... Paljon kukkia!




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi26. helmikuuta 2016 klo 23.08

    I feel you. Mä nukuin eilen jo kymmeneltä; mies ja teinit jäi kukkumaan, pienimmät olivat jo onneksi unilla. Herätys tuli jo 06:30 mutta onneksi sain jatkaa unia kasiin. Ihanaa "ollaa vaan" viikonloppua❤️

    G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. helmikuuta 2016 klo 6.47

      Kiitos! ...ja ne yllättävät aamu-unet on ihan parhaita :)

      Poista
  2. Designerline blogg27. helmikuuta 2016 klo 8.38

    Terkkuja Tukholmasta ja hyvää viikonloppua koko teidän perheelle! T. Suski

    VastaaPoista
  3. Melina29. helmikuuta 2016 klo 6.47

    Juuri annoin periksi ja varasin ajan lääkäriin kun hengitys on pihissyt yli viikon toivuttuani flunssasta (jo kolmas tänä vuonna!). Hengitysteitä avaava lääkkeeni oli mennyt umpeen yli viisi vuotta sitten, eli onni onnettomuudessa etten ole tarvinnut sitä niin pitkään aikaan :) Mitäköhän uusia lääkkeitä on markkinoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. helmikuuta 2016 klo 18.43

      Hengitysteitä avataan edelleen aikalailla samoilla keinoin ja vaikuttava aine on useimmissa "rescue inhalereissa" albuteroli; Ventoline HFA, Proair HFA, Proventil ja AccuNeb. Meillä on lääkekaapissa ProAir HFA.

      Pidempiaikaisessa lääkityksessä on sit laajempi skaala, mutta aika samaa kamaa nekin ovat, erilaisia kortisonilääkityksiä.

      Kolmantena on yhdistelmälääkitykset joissa on sekä se pitkävaikutteinen avaava lääke että hoitava kortisonilääkitys.

      Mun yhdistelmä on Asmanex (kortisoni) ja perinteinen lyhytaikainen avaava ProAir HFA. Sen lisäksi kortisonisumute nenään (Nasonex), Silmätipat (Lastacaft) ja viimeisenä ihan tavis Zyrtec. Näillä mennään ja ne toimii...

      Poista
    2. Melina1. maaliskuuta 2016 klo 10.23

      Klassikoilla mennaan. Tuli ihan nostalgia-fiilis hengitella sita Proair HFAa. Albuterolia sain myos kotiin ja kuurin steroidia (methylPREDNISolonea). Kortisonia olenkin jo ottanut 35 vuotta (apua!), eli siita saakka kun Pulmicort lanseerattiin 1981. Olen pysynyt tutussa laakkessa vaikka taalla se on aika kallista.
      Kun kissa tuli taloon aloin ottamaan Montelukastia (Singulair), nayttaa tehoavan paremmin mun astma-allergia oireisiin kuin Zyrtec (solutasolla ehkaisee allergiareaktion ja siten astmareaktion, eika vasta oireita kuten antihistamiinit).

      Yhdistelmalaakkeisiin en ole lahtenyt mukaan kun aikuisiassa astma on ollut aika hyvassa kondiksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää