Siirry pääsisältöön

ei saa heittää hiekkaa - vieläkään

ennen se oli japanilaiset turistien hommaa, siis tolkuttomuuksiin menevä valokuvaaminen...


Tuntuu että kevätlomaviikolla kaikki on jossakin, ja ne jotka ei oo, nekin tekee kaikkea tavattoman kivaa ja mielenkiintoista. Facebook täyttyy lomakuvien kavalkadista, olutlasillisista, jäätelönaamoista ja leveistä hymyistä. Kevätlomaviikko kun on täällä se ”hiihtoloma”, yhdet on Floridassa, toiset Meksikossa, kolmannet, neljännet, viidennet ja kuudennet Disneylandissä Kaliforniassa. Jotkut vielä hiihtää Utahissa tai Coloradossa, lähimatkailijat on lomataloissaan rannikolla tai vuoristossa, näissä lukuisissa pienissä lomakaupungeissa. Ne jotka ei vielä olleet tällä viikolla, ne on ensiviikolla tai seuraavalla.

Neah-Kah-Nie Mountain - nää inkkarinimet on aina yhtä makeita...




Amerikka lomailee toisin kuin Suomi. Täällä ei ole kuukauden kesälomaa, ei vaikka olis lomaa kuukauden kesälomaan. Täällä lomaillaan jouluna, ne jolla on paljon lomaa purkissa saattaa lomailla kiitospäivästä uuteen vuoteen. Täällä lomaillaan kevätlomalla ja kesällä lyhyempiä spurtteja, pitkää viikonloppua siellä ja täällä.

Tillamookin meijeriosuuskunta

juustotehtaassa

lauma ja Tilly




Huomenna me ajetaan takaisin kotiin päivettyneinä, vähän resuisina ja suolantuoksuisina, kunnes taas tullaan takaisin. Martan ensimmäinen loma oli hyvä. Kaikilla oli kivaa. Ketään ei kauheesti ahdistanut, M pysyi lestissään ja K oli vain osittain sellainen hiekkaa heittävä standardikaksvee melkein kuusivuotiaan kehossa. O tosin ilmoitti ettei se ole mikään ulkoilmaihminen, mutta se ei varsinaisesti tullut kenellekään meistä uutisena. 

Cape Meares










Meidän Martta. Meidän Martta on koira joka herättää keskustelua kaikkialla ja yleisin kysymys taitaa olla et miten mä oon onnistunut tekemään siitä tollasen. No millasen? Martta on mun sveitsiläinen kello, joka "toimii" suorastaan kyseenalaisien hyvin. Viimeinkin olen saanut itselleni koiran joka pysähtyy itse ennen kadunylitystä, odottaa avonaisen oven ulkopuolella että mä haen pyyhkeen - koska niin nyt vaan kuuluu tehdä - sen sijaan et se painelis märkänä ja hiekkaisena suoraan sisään, kun kerran on mahdollisuus.  Martan kanssa on ilo olla. Se on täydellinen lapsiperheen koira, kestäähän se ilolla ton kolmikon miekkailut, rakentaa yhdessä hiekkalinnoja, pelaa unoa ja on aina ja kaikessa mukana. Niin, eikä se edes karkaa vaikka O - se on aina O - jättää etuoven auki. Se istuu kynnykselle katsomaan maailman menoa. 


miehen aamiainen


Ai miten? No kolmannes on ehkä mun ansiota, jatkuvaa treenaamista, kaksi kolmannesta tulee siitä et se nyt vaan on niin kertakaikkisen loistava tyyppi. Useampikin on näitten päivien aikana todennut että se on "Impressive".


M pääsi kokeilemaan vähän isompaa leijaa



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...