Siirry pääsisältöön

ei saa heittää hiekkaa - vieläkään

ennen se oli japanilaiset turistien hommaa, siis tolkuttomuuksiin menevä valokuvaaminen...


Tuntuu että kevätlomaviikolla kaikki on jossakin, ja ne jotka ei oo, nekin tekee kaikkea tavattoman kivaa ja mielenkiintoista. Facebook täyttyy lomakuvien kavalkadista, olutlasillisista, jäätelönaamoista ja leveistä hymyistä. Kevätlomaviikko kun on täällä se ”hiihtoloma”, yhdet on Floridassa, toiset Meksikossa, kolmannet, neljännet, viidennet ja kuudennet Disneylandissä Kaliforniassa. Jotkut vielä hiihtää Utahissa tai Coloradossa, lähimatkailijat on lomataloissaan rannikolla tai vuoristossa, näissä lukuisissa pienissä lomakaupungeissa. Ne jotka ei vielä olleet tällä viikolla, ne on ensiviikolla tai seuraavalla.

Neah-Kah-Nie Mountain - nää inkkarinimet on aina yhtä makeita...




Amerikka lomailee toisin kuin Suomi. Täällä ei ole kuukauden kesälomaa, ei vaikka olis lomaa kuukauden kesälomaan. Täällä lomaillaan jouluna, ne jolla on paljon lomaa purkissa saattaa lomailla kiitospäivästä uuteen vuoteen. Täällä lomaillaan kevätlomalla ja kesällä lyhyempiä spurtteja, pitkää viikonloppua siellä ja täällä.

Tillamookin meijeriosuuskunta

juustotehtaassa

lauma ja Tilly




Huomenna me ajetaan takaisin kotiin päivettyneinä, vähän resuisina ja suolantuoksuisina, kunnes taas tullaan takaisin. Martan ensimmäinen loma oli hyvä. Kaikilla oli kivaa. Ketään ei kauheesti ahdistanut, M pysyi lestissään ja K oli vain osittain sellainen hiekkaa heittävä standardikaksvee melkein kuusivuotiaan kehossa. O tosin ilmoitti ettei se ole mikään ulkoilmaihminen, mutta se ei varsinaisesti tullut kenellekään meistä uutisena. 

Cape Meares










Meidän Martta. Meidän Martta on koira joka herättää keskustelua kaikkialla ja yleisin kysymys taitaa olla et miten mä oon onnistunut tekemään siitä tollasen. No millasen? Martta on mun sveitsiläinen kello, joka "toimii" suorastaan kyseenalaisien hyvin. Viimeinkin olen saanut itselleni koiran joka pysähtyy itse ennen kadunylitystä, odottaa avonaisen oven ulkopuolella että mä haen pyyhkeen - koska niin nyt vaan kuuluu tehdä - sen sijaan et se painelis märkänä ja hiekkaisena suoraan sisään, kun kerran on mahdollisuus.  Martan kanssa on ilo olla. Se on täydellinen lapsiperheen koira, kestäähän se ilolla ton kolmikon miekkailut, rakentaa yhdessä hiekkalinnoja, pelaa unoa ja on aina ja kaikessa mukana. Niin, eikä se edes karkaa vaikka O - se on aina O - jättää etuoven auki. Se istuu kynnykselle katsomaan maailman menoa. 


miehen aamiainen


Ai miten? No kolmannes on ehkä mun ansiota, jatkuvaa treenaamista, kaksi kolmannesta tulee siitä et se nyt vaan on niin kertakaikkisen loistava tyyppi. Useampikin on näitten päivien aikana todennut että se on "Impressive".


M pääsi kokeilemaan vähän isompaa leijaa



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää