Siirry pääsisältöön

säännönalaisuuksia



Matkalla lokamaupungin keskustan karkkikaupasta M tekee sääntöjä. ”Säästetäänkö karkit jälkiruuaksi?” Kello on on aamukymmenen. – Ei kulta, ei tarvitse säästää, voitte syödä muutaman ennen kuin lähdetään Martan kanssa rantaan. ”Me saadaan kaikki syödä yksi ennen kuin lähdetään. Sovitaanko niin?” – Voitte te nyt vähän enemmän kuin yhden irtarin syödä, syötte muutaman ja säästätte loput siihen et tullaan rannalta. ”Siis kolme? Kolme on muutama. Kaikki saa syödä kolme karkkia.”

terveellinen ja ravitseva aamiainen


M rakentaa elämäänsä, ja meidän elämään sääntöjä. Säännöt on oikeastaan tärkeämpiä kuin se noudatetaanko niitä varsinaisesti, mutta kaikkeen pitää luoda sääntö tai rytmi – punainen, sininen, vihreä, punainen, sininen, vihreä, punainen... tähti, neliö, ympyrä, kolmio, tähti, neliö... 1,3,2,4,5,7,6,8...



Haen M:n partiosta enkä jaksa laittaa ruokaa, me tehdään poikkeus ja käydään hakemassa ruokaa mäkkäristä. M haluaa tietää onko oikein jos sanotaan että me haetaan ruokaa mäkkäristä joka kolmas kuukausi? Ensin M tosin on todennut että se on aika epäterveellistä, ja siksi meillä ei useinkaan käydä mäkkärissä, mutta joskus käydään. Vastaan että me käydään mäkkärissä aina silloin tällöin, kun väsyttää ja kaikilla on nälkä. – Siis joka toinen kuukausi?


lauma rakastaa pelihallia yhtä intohimoisesti kuin mä inhoan sitä


Säännöt luo turvallisuutta muuttuvassa maailmassa, ja luomalla ihan kaikkeen säännön voi saada aikaan tunteen siitä että ympäristöään voi hallita. Pupu tulee kuistin alta maanantaisin. Perjantaina saa ostaa ruokaa koulusta. Tiistaina laitetaan jalkaan lenkkarit. Jos eilen söi aamiaiseksi jogurtin, syödään tänään muroja ja huomenna paahtoleipää.





Koko perhe on tottunut M:n sääntöihin ja suhtautuu niihin puolihuolimattomalla myhäilyllä. K ei luo sääntöjä, K:lle on tärkeää että kaikki noudattaa valmiiksi osoitettuja sääntöjä, siis ettei jonossa kiilata, koulunpihalla juosta tai ylitetä katua punaisella valolla – koska se on väärin.  K joutuu usein pulaan valvoessaan pienen poliisin lailla että muutkin noudattaa näitä yleisiä ja yhteisiä sääntöjä. M:lle on taas aika yhdentekevää mitä muut tekee, kunhan hänellä itsellään on sääntö jota seurata. Tarvittaessa M:n sääntöjä voi muuttaa ja muokata, kuten se että luokkaretkiviikolla lounasta ostetaan koululla torstaisin... mutta vain luokkaretkiviikolla. 




Kommentit

  1. Hei mutta apua. Tää on taas sellainen asia, että eikö kaikki tee niin - tiedätkö fiiliksen? Eikö muiden elämä olekaan sellasta sääntöviidakkoa kuin omassa päässä. Meillä sääntönikkareita on kaksi, ja toinen en ole minä, mutta toinen olen :)

    Mä oon miettinyt, miksi meillä menee tolkuton aika kaiken maailman asioiden jankkaukseen ja metatason vääntöön jostain, jota ei olla edes tekemässä sillä hetkellä, sellaiseen periaatteelliseen keskusteluun just vaikka siitä, miten usein käydään mäkkärissä. Tahti on ehkä just se kerran pari 3-6 kuukaudessa ja just vähän aikaa huomasin keskustelevani (lapsen kanssa) siitä, miten ja millä perusteilla tämä tahti on valittu ja päätetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki taida tehdä niin, mut joo, tiedän tunteen... usein huomaan miettiväni et olis kivaa päästä muitten korvien väliin hahmottamaan maailmaa siten kuin se toinen sen hahmottaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi