Siirry pääsisältöön

ei kannata mennä Kaniin

Matkailutoimittaja Calle Matkakassi on tunnettu Yhdysvaltain asijantuntija, onhan hän käynyt kahdesti syyslomalla New Yorkissa, ja kertaalleen perheen kanssa Floridassa kahden viikon huvipuistoturneella. Matkakertomuksiaan hän on julkaissut hesarin nettisivuilla ja opiskeluaikoina hän oli ylioppilaskunnan lehden, Ylin Oppilas, matkailutoimittaja. Calle Matkakassi käyttää artikkeleissaan parasta kaveriaan googlea, lukuisia tutkimuksia ja kattavaa Yhdysvaltain asiantuntemustaan. Hän välttää haastattelemasta paikallista väestöä sillä ne raukathan on sokeutuneet elämän tosiasioille eikä ne mitään elämästä amerikassa tiedä. 

Tuoreimmassa artikkeleissaan Calle Matkakassi kertoo matkailijoille mitä Yhdysvalloissa kannattaa välttää. Toki hän ensin kertoo että Yhdysvalloissa on valtavasti mielenkiintoisia kohteita ja paljon nähtävää, kunhan muistaa että suuressa maailmassa on syytä olla varuillaan.

Listan ensimmäisellä sijalla on Detroit. Sinne ei kannata matkustaa koskaan. Se on rappeutuneen keskilännen sydän, ja siellä slummiutuneet entiset tehdastyöläiset ryöstelevät ja mellakoivat. Moni on tehnyt itselleen uuden tulonlähteen huumeista tai parittamisesta. Paikalliset asukkaat eivät pääse pois kaupungista siellä vallitsevan poliisiväkivallan ja köyhyyden takia. Muiden Yhdysvaltain kaupunkien asukkaat kiertävät Detroitin kaukaa.

Numero kakkosena listalla on Kani. Kukaan ei oikeastaan tiedä missä Kani on ja moni veikkaa että Calle tarkoittaa itseasiassa kaupungilla Kansas Cityä. Calle Matkakassi varoittaa matakailijoita Kanin kaupungista. Kanissa myydään huumeita ja turistilla on valtava uhka joutua ryöstömurkhan uhriksi. Kanissa yhteiskunta on eriarvoistunut ja rikkaat kanilaiset asuvat omilla alueillaan sulkien silmänsä muitten kurjuudelta ja eriarvoisuudelta. Kanilaisten lapset ovat niin elävät jatkuvasti väkivallan, lapsikaappausten ja pedofiilien uhan alla. Niin lapset kuin heidän vanhempansa ovat kasvaneet tähän pelon kulttuuriin eivätkä ymmärrä minkälaisessa helvetissä he asuvat. Seksuaalinen väkivalta on Kanilaisen naisen arkipäivää, ja Kanin naiset pukeutuvatkin mieluiten haarniskaan. Jokaisen kanilaisen kotona on kasapäin aseita ja niillä sitten ammuskellaan ohitseajelevia naapureita tai oveen koputtavaa jauhojen lainaajaa. Älkää koskaan matkustako Kaniin.

Listalla kolmantena on Chicago. Chicago on jo 1900-luvun alkupuoliskolta ollut tunnettu gangstereistaan, eikä se meno siitä ole miksikään muuttunut.

Listan neljänneksi vaarallisin kaupunki on New Orleans. Siitä puhutaan usein historiallisena kohteena, mutta vähä se mitään on. Kytät tappaa kaikki jolla on ruskea tukka tai kiharoita, saati jos nillä on vielä rusketuskin. Kaikki on kännissä aamusta iltaan ja historiallisen kaupungin katujen sokkeloihin eksyy kokenutkin kartanlukija. Ainakin iltahämärissä on syytä palata hotellille, sillä pimeässä on vaikeata nähdä kadunkulkijan ihonväriä.

Listan hännähuippu on Boston. Bostonissa on jengiväkivaltaisuuksia eri yliopiston opiskelijoitten kesken. On harhaa kuvitella että eliittiyliopistoissa opiskeltaisiin sulassa sovussa. Kaupunkia värittää jengitappelut Harvardin, Tuftsin ja Wellesleyn opiskelijoitten kesken. Kodittomat ja sairaat makaavat kaduilla vauraan valtaväestön hyppiessä esteitten tottuneesti.

Loppukaneettina Calle Matkakassi ilmoittaa rakastavansa amerikanmannerta. Hänellä on jo suunnitelmissa Karibian risteily Floridasta, ja kyllähän hänellä ihan syvempääkin kokemusta on, asuihan Callen naapurin perhe vuoden verran ekspatriaatteina San Josessa.

Myöhemmin New York Timesin toimittaja törmää netissä Callen uusimpaan artikkeliin ja julkaisee version siitä englanninkielisenä lehden liitteessä. Valtaosa amerikkalaisista nauraa vedet silmissä ja toteaa että ”hulluja nuo ulkomaalaiset”. Pieni osa närkästyykin; mitä tollainen Calle tietää elämästä Kanissa tai missään muuallakaan.


Hesarin matkailuliitteessä julkaistiin toinenkin artikkeli Kanista. Jos et vielä ole lukenut, se kannattaa käydä lukaisemassa täältä




Kommentit

  1. Siis mikä tämä Kani-juttu on!? Onko mulla mennyt jotain ohi?

    Luin Hesarin jutun ja alkuperäisen artikkelin. En ymmärrä. Onko koko juttu siis joku vitsi, jota en ymmärrä? Vai onko artikkeli kirjoitettu tosissaan (mitä en myöskään ymmärä :D )

    Aika hulvatonhan se juttu tosiaan oli - älä matkusta Kajaaniin, Suomen vaarallisimpaan kaupunkiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan että alkuperäinen artikkeli, siis se mihin Hesari viittaa, on kirjoitettu ihan tosissaan - ehkä, kai... ainakin siltä vaikuttais kun sen lukee. Kanista siellä ei tosin puhuta mitään, mutta listalla on Kajaani, Vaasa, Juväskylä, Kemi ja Turku.

      Lienemme yksimielisiä siitä että koko juttu on jos nyt ei pelkkää potaskaa, niin ainakin jotakin sinnepäin.

      Oma vastine kuvaa monen suomalaisen näkemyksiä Yhdysvalloista. Täällä on likaista ja vaarallista. Ihmiset kuolevat kaduille joko köyhyyttään tai terveydenhuollon surkeuden takia. Oman listan kaupunnit sopivat listalle ihan yhtä hyvin kuin ne alkuperäisen artikkelin viisi suomalaista kaupunkia. Tuskin yhdenkään kaupungin asukkaat allekirjoittaisivat kirjoitusta, sen enemmän sitä alkuperäistä kuin tätä mun tekelettänikään.

      Sen ihan, ihan alkuperäisen jutun voi lukea täältä: http://goscandinavia.about.com/od/finland/fl/The-Worst-Cities-in-Finland.htm

      Poista
  2. Jotenkin epäilen, että tämä kirjoittamasi teksti vastaa kovinkaan monen mielikuvaa jenkeistä... :) ehkä vanhemman sukupolven voisi niputtaa tällä lailla yhteen, muttei meitä nuorempia. Veikkaan, että suurinosa katselee ihaillen rapakon toiselle puolelle ja haaveilee työmahdollisuuksista siellä. Kaikkialla muuallahan on asiat aina paremmin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä tunne ketään, jolla olisi tuollainen kuva Yhdysvalloista. Siis edes vanhempia ihmisiä.
      Ps. Olen ikuisesti katkera kun vaihto-oppilasperhe ei päästänyt mua juoksemaan maratonia Kansas Cityyn kun siellä on niin vaarallista ja joku ryöstää mut.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi