Siirry pääsisältöön

1. luukku - kiitospäivä



Kiitospäivästä alkaa joulunaika, ja niinpä perjantaina kiitospäivän jälkeen koti täyttyy laatikoista. Lattioilla on suloisena sekamelskana joulukuusi, kuusenkoristeita, jouluvaloja, seppeleitä, joulukylä, pähkinänsärkijät, tontut, joulusukat, juna... jouluhullun kodissa vedetään jouluöverit vuodesta toiseen. Vain yksi lasipallo särkyy hötäkässä.

Tässä tuloillaan se sienikeitto.


Thanksgiving, friendsgiving, turkey day, marraskuun lopulla juhlittava kiitospäivä, sadonkorjuujuhla, on joulun ohella rakas ja tärkeä. Se on juhla johon on kasvanut vuosien mittaan, joka alkuun etsi muotoaan ja haki meidän näköistä tapaa. Ensimmäisenä vuonna, silloin joskus kauan sitten sen merkitys oli niissä kahdessa ylimääreäisessä vapaapäivässä kauppojen täyttyessä kalkkunoista. Oli meilläkin kalkkuna, mutta vasta vuodet kasvattivat kiitospäivän myös sydämeen.



Ihan kuten joulukin, kiitospäivä rakentuu traditioiden ympärille, siihen että asiat toistavat itseään vuosi toisensa jälkeen. Siinä missä suomalisesta joulupöydästä löytyy imelletty peruna- ja lanttulaatikko, on kiitospäivän ruokalistalla vihreitä papuja ja bataattivuokaa. Bataattivuoka tosin tuli heivattua, kun sitä appelsiinimehulla maustettua, vaahtokarkein kuorrutettua makeaa sosetta ei syönyt oikeastaan kukaan. Sienikeittoa meillä on ollut niin monta vuotta alkuruokana että se on jo vitsin aihe, etenkin kun se ei ole ihan kaikkien lasten suosikki.

Valmiina juhlaan.


Joulukalenterin ensimmäisen luukun avaakin kiitospäivä, tänä vuonna sopivasti viikkoa tavallista myöhemmin, marraskuun 28. Tervetuloa rakas joulu.


Kalkkunankoipi on tän miehen herkku.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää