Siirry pääsisältöön

3. luukku - yökinkku

Ilon kautta ilon juhlaan!



On joulukuun kolmas. Siis vasta K-O-L-M-A-S. Antakaa mulle tauko, mieluiten se hiljainen ilta ja hiljainen silta. Miten mä selviän loppuun? Autotalli on täynnä pahvilaatikoita ja laatikoissa paketoimattomia paketteja. Kalenteri on niin väärällään tavaraa että notkuu ees ja taas, ja taas takaisin. On jouluun liittyviä ihania juttuja ja jouluun liittyviä pakkopullia. On työtilaisuuksia ja edustustilaisuuksia ja tilaisuuden tilaisuuksia. Hyväntekeväisyyttä ja juhlaa, ja hyväntekeväisyysjuhlaa. Kahdennentoista päivän iltana on tyhjää, pysähdyin siihen kolmasti tänään lyijykynäni kanssa ja mietin hetken miten on mahdollista että mulla on ihan kokonainen ilta tyhjillään... ei yhtään avaintenluovutusta, ei asiakastapaamisia, ei kekkereitä tai kissanristiäisiä... sitten muistan miksi siinä on tyhjää, ai niin, jätän illan tyhjilleen.

Tilaan joulukinkun. Meillä ei ole ollut joulukinkkua vuosiin, mutta tänä vuonna lapset haluavat sellaisen – yökinkun. Olen käynyt saman keskustelun lihakaupan kanssa ennenkin;

- haluaisin tuoreen kinkun
- minkä kokoisen?
- no sellaisen kokonaisen kinkun
- siis sian jalan?
- joo
- siis tuoreella tarkoitat savustamatonta ja suolaamatonta?
- joo
- halusin vaan varmistaa. Koska haluat noutaa?
- joulukuun 10. on varmaan hyvä
- selvä... nimi? Puhelinnumero?

Harmaasuolattua kinkkua ei täällä voi ostaa K-kaupasta, Prismasta tai edes Stockalta. Harmaasuolattu kinkku pitää suolata ihan itse, 10%:ssa suolaliemessä vähintään kymmenen päivää, sitten suolattomassa vedessä vielä pari päivää päälle. Suolaliemi pitää keittää itse. Sen jälkeen se jäähdytetään jotta kinkku voi kylpeä siinä autotallin jääkaapissa. Joulukinkku ei ole matka ruokakauppaan, se on prosessi. Tänä vuonna meillä on taas kokonainen yökinkku. Saatetaan syödä sitä vielä toukokuullakin.

Yökinkku vuonna 2013




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää