Siirry pääsisältöön

amerikan aakkoset: A-G

 A is for Apple

Omenat ja syksy. Omenapiirakkaa, omenasosetta, omenahilloa ja ihan vaan tuoreita omppuja. Niitä meidän perheessä syödään alkusyksystä kun omenasato kypsyy. Suosikkeina meillä on Honeycrisp ja uusi lajike Cosmic Crisp joka julkaistiin viime syksynä. Washingtonin osavaltio tuottaa liki 60% Yhdysvaltain omenasadosta ja ensimmäisen kerran kun näin omenatarhan jossa oksilla roikkuivat painavina ne Suomessa tutut Red Delicious jouluomenat tuntui hassulta kun oli tottunut pieniin suomalaisiin kaneliomeniin. Omenatarhaan ripoteltiin myös meidän Harry-koiran tuhkat.

 


B is for Black Bear

Tuttu vieras pihalla ja puutarhassa. Roskavaras. Siitä poikkeuksellinen nalle että ne ovat harvemmin agressiivisia ja väistävät ihmistä. Se tyyppi joka meidän keittiön ikkunasta kurkki sisään keväällä ei ole palannut sen jälkeen kun avasin ulko-oven ottaakseni siitä kuvan – hullu nainen joka jahtaa jonkun aparaatin kanssa. Karhut ovat meillä jokapäiväinen näky maaliskuulta marraskuun loppuun.

 


C is for Cabin

Meillä ei ole omaa mökkiä mutta onneksi monella ystävällä on mökki jota saa lainata tai jossa saa kyläillä. Mökkeilyä harrastetaan paljon ja monet perheet ovat näin koronavuonna olleet mökillä koko kesän. Amerikkalainen mökki on vuoristossa, meren tai järven rannalla ja vaikka suomalaiskansallinen puucee on harvinaisuus, on kuitenkin tavallista että olot ovat kohtuullisen askeettiset tai vähintäänkin tunnelma on jostakin menneiltä vuosilta.

 


D is for Dog

”Kaikilla” ja kaikkialla on koiria. Seattlen kaupungin alueella on enemmän koiria kuin lapsia ja koiria näkyy niin ravintoloiden terasseilla, kahviloissa kuin vaikkapa hammaslääkärin vastaanotolla tai parturissa. Kertaalleen laskettiin Tättiksen kanssa lauantaisella panimoretkellä että panimossa oli sisällä kaksitoista koiraa. Koirat yhdistävät yleensä niin jäyhiä Seattlelaisia ja koirista tai säästä voi aina jutella. Rotukoiria on alkanut näkymään enemmän. Silloin kun me muutettiin olivat rotukoirat harvinaisempia ja koirarodut jaettiin koiran perusominaisuuksien mukaan kolmeen, oli labbiksia, terrierejä ja australianpaimenkoiria. Riitti jos koira etäisesti muistutti jotakin näistä roduista. Iso ja musta tai keltainen eli labbis. Pienempi, usein karkeakarvainen otus oli terrieri ja ne jotka oli keskikokoisia ja joilla oli paljon karvaa menivät kolmanteen ryhmään. 


 

Tällä kertaa parturissa taisi olla neljä koiraa joista kaksi stylistien omia koiria.



E is for Evergreen

Kuusi. Ennen tänne muuttoa luulin että kuusi on kuusi, mitä nyt hopeakuusi ja lehtikuusi lisäsivät kirjoa mutta täällä olen oppinut että luontaisesti täällä kasvaa seitsemän erilaista kuusilajia ja havupuita on kolmekymmentäyksi erilaista lajia. Metsässä kulkiessa olen oppinut tunnistamaan ne yleisimmät lajikkeet. Hemlokit saivat tarinan mukaan pienet käpynsä koska olivat myöhässä silloin kun käpyjä jaettiin ikivihreille ja sen takia roikottavat latvaansa häpeissään.

 


F is for Fern

Saniaisia on kaikkialla ja samalla tapaa kuin Suomalaista metsää peittää kanervat ja varpukasvit on täällä metsässä saniaisia. Saniaisia kasvaa jopa vanhojen havupuitten rungoissa. Muistan ikuisesti kun Kentuckyssa mulle esiteltiin arvokasta saniaispuutarhaa. Siellä sitten kiertelin ja kohteliaasti katselin harvinaisuuksia joita meillä kasvaa kaikkialla.

Saniaiset ovat täällä suuria ja muhkeita.


G is for Gnome

Oi ihanat tontut! Viime syksynä virkkasin kymmeniä tonttuja opettajille, terapeuteille ja ystäville. Tonttuja taidan virkata myös tänä syksynä sillä onhan lapsilla taas uudet opettajat. Mulla on kokoelma tonttuja jotka ovat tarttuneet mukaan matkaan koska ohitsekaan ei voinut kulkea ja osa niistä on esillä vuoden ympäri. Työhuoneessakin on tietysti työtonttu. Tonttu on yksi niistä suomenkielensanoista jonka meidän lapset osaa, ja kiitospäivän jälkeen meille ilmestyy edelleen Tonttu työparinsa Clairen kanssa.

Lahjaksi virkattuja tonttuja ja muutama oma. 

Täältä löytyvät Heidin ja Minna aakkoset. 

Italian Aakkoseni: A-F

Englannin aakkoseni: A-F

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...