mitä vielä 2020?

 

Maldenin pikkukaupungista 70% paloi maanantaisessa maastopalossa. Kuva Evan Ellis/Pullman Radio

Tiesitkö että Yhdysvaltain länsirannikko palaa? Ei hätää, ei sitä tiedä kovin moni muukaan.

 

Ainakaan tilanteen mittasuhteet eivät ole selvillä, ei niin että tilannetta olisi sinällään vähätelty, mutta uutisissa on muitakin asioita joita kirjoittaa. Niin, ja ainahan täällä palaa tähän aikaan vuodesta, palaa, palaa, ei se mikään uusi asia ole mutta tämä vuosi on kuitenkin jotakin ainutkertaista. Suomessa pääkaupunkiseudun pinta-ala on 770km2. Meillä on pelkästään täällä Washingtonin osavaltiossa palanut 3,3 pääkaupunkiseutua, siis reilu kolme kertaa Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniainen. Viidessä päivässä. Ei tänä vuonna, ei tänä kesänä, vaan VIIDESSÄ päivässä. Siihen voidaan sitten laskea lisäksi kaikki ne Oregonissa ja Kaliforniassa palaneet neliökilometrit.

Aktiiviset palot ja ilmanlaatu alueittain fire.airnow.gov

Länsirannikolla on kolme osavaltiota, jos katsotaan etelästä pohjoiseen on eteläisimpänä Kalifornia. Sen pohjoispuolella on Oregon ja Oregonin yläpuolella Washington. Washingtonin pohjoispuolella on Kanadan British Columbia. Sielläkin palaa, tosin vähemmän kuin monina muina vuosina. Usein ajatellaan että Kalifornian pohjoispuolen osavaltiot ja Kanada ovat suojassa maastopaloilta sateitten takia. Tosiasia on kuitenkin että kesät ovat kuumia ja kuivia myös täällä Kaskadien länsipuolella, vuoriston itäpuolella on taas aina enemmän tai vähemmän kuivaa.

Kalifornian Washingtonin ruosteiset kukkulat

Ensimmäisiin maastopaloihin suhtaudutaan tänäkin vuonna lähinnä olankohautuksella, koska täällä on ihan oikeasti olemassa sellainen asia kuin maastopalokausi, aika elokuun alusta lokakuulle jolloin palaa. Muistan kymmeniä kertoja kun alueita on evakuoitu ja ovathan meidän ystävätkin siirtäneet hevosiaan turvaan joen toiselle puolen, ajaneet kesämökille hakemaan tärkeimmät tavarat tai peruuttaneet viikonlopun savun takia, niin että ei ne palot sinällään mitään poikkeuksellista ole.

Lauantaina puoliltapäivin kaupan parkkipaikalla.

Kun savupilvet yhdistyvät Oregonin ja Kalifornian sauhuihin tuupaten Seattlen alueelle massiivisen savupilven havahtuvat hereille nekin jotka eivät ole liiemmin uutisia seurailleet. Ilman laatu putoaa tunneissa hyvästä vaaralliseksi ja ihmisiä kehoitetaan pysymään sisätiloissa. Muiden mukana myös me väsäämme tuulettimista ja suodattimista kotitekoisia ilmanpuhdistia. Tunnen itseni ihan McGyveriksi viritellessäni savusieppareita jotka värjäytyvät suljettujen ovien ja ikkunoittenkin takana ruskeiksi. Kadut autioituvat enkä voi olla ajattelematta villieläinparkoja, niitä kun ei kukaan laske sisätiloihin moneen kertaan suodatettuun ilmaan. Entä kaikki ne paloja paenneet eläimet jotka ovat nyt kodittomia.

Alle vuorokausi käytössä.

Vietämme viikonloppua sisällä talossa – TAAS. Onneksi on talo. Onneksi on vain savua. Onneksi meillä ei pala vaan palaa jossakin kauempana. Meillä on vain savua. Sitä on paljon. Päätä särkee ja kurkkua kuivaa. Silmät tuntuvat hiekkaisilta. Me katsotaan elokuvia ja syödään poppareita. Meillä ei ole mitään hätää mutta monella muulla on. Koti on palanut. Työpaikka on palanut. Onnellisia ovat ne joiden suurin ongelma on savu.

 

En voi olla miettimättä mitä tämä hullu vuosi meille seuraavaksi tarjoilee. Heinäsirkkoja? Tulivuorenpurkauksia? Maanjäristyksiä? Heinäsirkat ovat se epätodennäköisin vaihtoehto.