Siirry pääsisältöön

mitä vielä 2020?

 

Maldenin pikkukaupungista 70% paloi maanantaisessa maastopalossa. Kuva Evan Ellis/Pullman Radio

Tiesitkö että Yhdysvaltain länsirannikko palaa? Ei hätää, ei sitä tiedä kovin moni muukaan.

 

Ainakaan tilanteen mittasuhteet eivät ole selvillä, ei niin että tilannetta olisi sinällään vähätelty, mutta uutisissa on muitakin asioita joita kirjoittaa. Niin, ja ainahan täällä palaa tähän aikaan vuodesta, palaa, palaa, ei se mikään uusi asia ole mutta tämä vuosi on kuitenkin jotakin ainutkertaista. Suomessa pääkaupunkiseudun pinta-ala on 770km2. Meillä on pelkästään täällä Washingtonin osavaltiossa palanut 3,3 pääkaupunkiseutua, siis reilu kolme kertaa Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniainen. Viidessä päivässä. Ei tänä vuonna, ei tänä kesänä, vaan VIIDESSÄ päivässä. Siihen voidaan sitten laskea lisäksi kaikki ne Oregonissa ja Kaliforniassa palaneet neliökilometrit.


Aktiiviset palot ja ilmanlaatu alueittain fire.airnow.gov

Länsirannikolla on kolme osavaltiota, jos katsotaan etelästä pohjoiseen on eteläisimpänä Kalifornia. Sen pohjoispuolella on Oregon ja Oregonin yläpuolella Washington. Washingtonin pohjoispuolella on Kanadan British Columbia. Sielläkin palaa, tosin vähemmän kuin monina muina vuosina. Usein ajatellaan että Kalifornian pohjoispuolen osavaltiot ja Kanada ovat suojassa maastopaloilta sateitten takia. Tosiasia on kuitenkin että kesät ovat kuumia ja kuivia myös täällä Kaskadien länsipuolella, vuoriston itäpuolella on taas aina enemmän tai vähemmän kuivaa.

Kalifornian Washingtonin ruosteiset kukkulat

Ensimmäisiin maastopaloihin suhtaudutaan tänäkin vuonna lähinnä olankohautuksella, koska täällä on ihan oikeasti olemassa sellainen asia kuin maastopalokausi, aika elokuun alusta lokakuulle jolloin palaa. Muistan kymmeniä kertoja kun alueita on evakuoitu ja ovathan meidän ystävätkin siirtäneet hevosiaan turvaan joen toiselle puolen, ajaneet kesämökille hakemaan tärkeimmät tavarat tai peruuttaneet viikonlopun savun takia, niin että ei ne palot sinällään mitään poikkeuksellista ole.

Lauantaina puoliltapäivin kaupan parkkipaikalla.

Kun savupilvet yhdistyvät Oregonin ja Kalifornian sauhuihin tuupaten Seattlen alueelle massiivisen savupilven havahtuvat hereille nekin jotka eivät ole liiemmin uutisia seurailleet. Ilman laatu putoaa tunneissa hyvästä vaaralliseksi ja ihmisiä kehoitetaan pysymään sisätiloissa. Muiden mukana myös me väsäämme tuulettimista ja suodattimista kotitekoisia ilmanpuhdistia. Tunnen itseni ihan McGyveriksi viritellessäni savusieppareita jotka värjäytyvät suljettujen ovien ja ikkunoittenkin takana ruskeiksi. Kadut autioituvat enkä voi olla ajattelematta villieläinparkoja, niitä kun ei kukaan laske sisätiloihin moneen kertaan suodatettuun ilmaan. Entä kaikki ne paloja paenneet eläimet jotka ovat nyt kodittomia.


Alle vuorokausi käytössä.

Vietämme viikonloppua sisällä talossa – TAAS. Onneksi on talo. Onneksi on vain savua. Onneksi meillä ei pala vaan palaa jossakin kauempana. Meillä on vain savua. Sitä on paljon. Päätä särkee ja kurkkua kuivaa. Silmät tuntuvat hiekkaisilta. Me katsotaan elokuvia ja syödään poppareita. Meillä ei ole mitään hätää mutta monella muulla on. Koti on palanut. Työpaikka on palanut. Onnellisia ovat ne joiden suurin ongelma on savu.

 

En voi olla miettimättä mitä tämä hullu vuosi meille seuraavaksi tarjoilee. Heinäsirkkoja? Tulivuorenpurkauksia? Maanjäristyksiä? Heinäsirkat ovat se epätodennäköisin vaihtoehto. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...