hullu maa

 

Tässä pieni siivu viimeisten päivien otsikoinnista Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa

Kun katson kansainvälisten uutisotsikoitten luomaa kuvaa maastani en voi olla miettimättä, että en itsekään haluaisi asua tuossa maassa, maassa joka on koronaviruksen runtelema, jota johtaa seinähullu presidentti ja jonka arkea värittää levottomuus, maastopalot ja mellakointi. En ihmettele että niin moni toteaa ettei koskaan voisi kuvitellakaan matkustavansa tänne, saati sitten ihan asuvansa. Kuka nyt jenkeissä haluaa olla – sairas maa.

 

Yhdysvallat on maa joka jakaa ihmisiä ja kirvoittaa mielipiteitä. Monen mielipide muodostuu tv-sarjojen ja uutisotsikoitten todellisuudesta, onhan niitä otsikoita luettu ja telkkaria katsottu vuosia vuoden perään. Muodostuu vahva kuva amerikkalaisista ja amerikkalaisesta kulttuurista, siitä sairaasta maasta jota johtaa kansan valitsema kreisi mediamoguli jota vastassa on marraskuun vaaleissa seniili, lapsia nuuskiva ”Creepy Joe” joka ei edes erota vaimoa ja tytärtä toisistaan.

 

Minäkään en haluaisi asua siinä uutisotsikoitten maassa ja silti asun. Miksi ihmeessä?

 

Oli vaalitulos marraskuussa ihan mikä hyvänsä en harkitse muuttavani muualle, toivon toki että seuraava presidenttimme on demokraatti. Biden nyt on mikä on, mutta Harris on ihan kova muija ja jos kaikki menee ihan, ihan putkeen niin ei mene kauaa kunnes Harris on meidän presidentti. Haaveilla aina saa. Moni ei tiedä että tässä maassa persidentin valta on kuitenkin melko vähäinen ja useimmat Trumpin jutuista ohitetaan olankohautuksella, tarvittaessa kuvernööri julkaisee lehdistötiedotteen jossa kertoo että tämä nyt ei taaskaan koske meitä.

 

En pääse edes sanomaan että ne mellakat, maastopalot ja koronavirus on jossakin muualla, kaukana toisessa osavaltiossa sillä meillä on täällä niin korona, maastopalot kuin mellakatkin, ihan omasta takaa. Eletään levottomuuksien aikaa, omituista aikaa, koronan aikaa, poliittisesti aktiivista aikaa. Joku polttaa naapurin poliisilipun, se korvataan Trump 2020 lipulla ja nyt naapurusto odottaa henkeä pidätellen mitä seuraavaksi, palaako koko talo? Jos poliittiset näkemykset unohdetaan on naapuri ihan jees, vähän hullu mutta kaikkihan me ollaan hulluja omalla tavalla.

 

Tätä maata on mahdotonta ymmärtää kaukaa ja joskus se aukeaa vaikeasti läheltäkin katsottuna. Se vaatii vuosia ja taas vuosia, se että ymmärtää mistä tässä kaikessa on kysymys, ja silti tämä vuosi on ollut toisenlainen, nämä lähestyvät vaalit ovat poikkeukselliset ja maa on monessa jakautunut äärimmäisyyksiin, jopa täällä, omassa sinisessä onnelassani. Lokaa heitetään puolin ja toisin monen unohtaessa että oikeestihan me ollaan kaikki samalla puolella, tie onneen vaan näyttää toisenlaiselta naapurin mielestä, sen jonka edessä heiluu poliisilippu ja Trump 2020.

 

Tilaan oman lippuni ja lopulta se jää nojatuolin selkänojalle Fredden muistuttaessa että on ehkä parempi olla menemättä mukaan vaikka tässä maassa politiikan veto on voimakas, en koskaan olisi voinut kuvitellakaan olevani valmis nousemaan barrikadeille kokoomuksen puolesta, sillä kokoomuslaiseksi minut kasvatettiin. En edelleenkään osaa seistä kadunkulmassa osoittamassa mieltäni mutta huomaan olevani mieltä somessa, uskovani omaan demokraattiseen kuvernööriimme ja uuteen aikaan.

 

Vilkaisen aamun lehtiotsikot.

 

Pääotsikkona on pitkän viikonlopun hukkumisuhrit, täällä hukutaan koska ei osata uida, alkoholilla ei useinkaan ole osuutta asiaan. Koronavirus on tehnyt tästä kesästä surullisen hukkumistilastoissa sillä uima-altaitten ja uimarantojen ollessa kiinni ei ole hengenpelastajia valvomassa helteitä vilvoittavaan veteen pakenevia kansalaisia. Saaristossa on ollut rauhallisia mielenosoituksia puolesta ja vastaan, maastopaloista suurin ei edelleenkään ole hallinnassa, puistot on suljettu ja sunnuntaina raportoitiin 399 uutta tartuntaa.

Koronasta on tullut arkipäivää eikä kukaan oikeastaan edes haaveile rajoitusten purkamisesta. On hyvä muistaa että vain äärimmäisyydet päätyvät lehtiotsikoihin, eihän ketään kiinnosta tavallinen. Elämä on aika tavallista, sitä uutta normaalia.