Siirry pääsisältöön

kaksi erilaista kuumetta

Kaksi lasta, sama tauti. K sanoo olevansa O:n isoveli. No, onhan se tavallaan mutta K on sitä mieltä et se on O:n isoveli silleen ihan oikeesti eikä vaan minuutin erolla. Meidän epäkaksoset sairastaakin eritavalla. No alusta astihan ne on juosseet eri suuntiin, tai siis toinen juoksi ja toinen ei.

M menee huomenna kouluun, kuusi annosta Tamifluta on tehnyt tehtävänsä ja tyttö on käytännössä melkein terve. Mä aloitin oman lääkitykseni lauantaina ja jos olisin viime yönä nukkunut enkä kuulostellut noitten kahden sankarin rohinoita ja odottanut sitä hetkeä kun ne ei enää hengitä mä olisin epäilemättä itsekin jo melko hyvässä hapessa. Fredden kohdalla lääkitsemätön influenssa eteenee raskaan junan lailla, ja joka päivä se voi vähän vähemmän huonosti, mutta paraneminen on niin armottoman hidasta. Sillä taitaa olla menossa jo päivä seitsemän.



Viimeyön kuuntelin lapsiparkoja. Yksi oikealla, toinen vasemmalla. Minä keskellä. K vinkui, O rohisi, kumpikin hehkui kuumeisena eikä lääke auttanut laskemaan kuumetta kummallakaan. K oli levoton, heräili ja pyöri. Jos O ei olis ollut niin kuuma ja rohissut niin äänekkäästi, olisin voinut erehtyä luulemaan että se on kuollut. Välillä se parahti itkemäkseen taas vajotakseen takaisin koomaansa.

Aamulla soitin lääkäriin hyvin tietoisena siitä että K:lla oli iltapäivä neljään asti aikaa aloittaa Tamiflu 48 tunnin ikkunassa. Sain ajan yhdeksäksi ja raijasin kaksikon sinne. K:sta olis ollut vaikeeta uskoa että sillä oli melkein 39 asteen kuume, jannun hyppelehtiessä iloisesti pulisten mun perässä. O:n kohdalla taas oli selkeääkin selkeämpää ettei jannulla mennyt kovin vahvasti, siitä kun irtosi enää lähinnä sellainen vaivainen vikinä mun kantaessani sitä puolitajuttomana lääkärin vastaanottohuoneeseen.



Apteekista haettiin lisää troppia. Lääkäri sanoi ettei ne enää edes testaa ketään, kun epidemia on niin laaja että influenssapotilaita tulee ovista ja ikkunoista. Mun kanssa se oli tasan samaa mieltä mun kanssa siitä että tää kaksikko päätyy sairaalahoitoon hengitystiekomplikaatioiden takia, jos lääkitystä ei aloiteta. Muutaman kymmenen mailin päässä meiltä 6-vuotias oli eilen kuollut tähän tautiin. Tropin lisäksi ostin lisää mehujäitä ja muropatukoita ja mehua ja oikeastaan ihan mitä tahansa mitä joku saattais ehkä syödä.


K leikkii ja pulisee, O makaa sohvalla-lattialla-patjalla-sängyssä ja aina välillä sieltä kuuluu sellainen tuskainen ulina. Mä tarkkailen hengitystä ja jaan kipulääkkeitä.


Kommentit

  1. Pikaista paranemista! Otitteko influenssarokotetta? Olen kuullut, etta virus on muuntunut niin paljon, ettei pakosti toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on saaneet rokotuksen ja täällä näkemys on se että tämä rokotus ei estä sairastumista, mutta lieventää tautia.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi