Siirry pääsisältöön

ihanan hiljaista

Talossa on hiljaista, K on sairaana. Ei mulla ole aavistustakaan mikä sitä vaivaa, mutta sillä on tukevasti kuumetta ja päänsärkyä. En tiedä johtuuko kuume päänsärystä vai päänsärky kuumeesta. Kuumeen ja päänsäryn sivutuotteena tulee hiljaisuus. Arvostan hiljaisuutta.

Puhuin tänään M:sta lastenlääkärin kanssa. Testituloksissa ei löytynyt yhtään mitään. Kysyin sen lääkityksistä ja siitä voisko ne liittyä tähän. Ei voi. Ei voi mitenkään. Se vielä selvitti ja soitti takaisin. Ei voi.  Se haluaa meidät edelleen sinne lastensairaalan hematologian ylilääkärin puheille. Kysyin miksi? Silläkin uhalla että kyseessä olis vaan M:n aistialiherkkyys ja se että sen kipukynnys on järjenvastaisen korkea. Lastenlääkäri sanoi et kaikki tavanomaiset syyt, kuten leukemia ja se Von Willebrand on rajattu pois. Nyt mietitään vähemmän tavallisia vaihtareita. Soitin lasten veri- ja syöpätautienyksikköön. Ne sanoi ettei ne voi varata vastaanottoaikaa ylilääkääkärille, vaan ylilääkärin oman assarin pitää tehdä se. Oletan että se assari soittaa mulle jossakin välissä.

Kuumeesta ja pääkivusta huolimatta me käytiin elokuvissa. M halus nähdä tuhkimon ja sitä me mentiin katsomaan. Hain M:n jannujen kanssa vähän ennen koulupäivän päättymistä ostettuani liput netistä. Teatteri olin tyhjä, siellä oli meidän lisäksi neljä muuta tyyppiä. Me saatiin mekastaa ja vaihtaa paikkoja ihan rauhassa. O totesi säännöllisen epäsäännöllisesti et tää on aika pitkä elokuva. Selkeästi prinsessasatu oli huomattavan paljon vähemmän sen makuun kuin sitä edeltänyt merirosvoelokuvan mainos. K:n mielestä Tuhkimo oli kaunis. K:n mielestä tytöt on ihania, ne on niin kauniita ettei niistä voi olla tykkäämättä. Se suuttui luokkatoverilleen joka sanoi et tytöt on ällöjä. Eilen se piirsi M:n koulukaverille kuvan, koska Matilda on niin kaunis.





Pitäis laittaa meiliä K:n opettajalle. Siitä että K:lla on kuumetta ja meillä ihanan hiljaista ja rauhaisaa. Aamulla M ilmoitti että se ihan varmasti ymmärtää mitä linnut puhuu, koska se on niin kuin elokuvan Ella.

M ja ihana Matilda

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...