hääpäivän humua

Hääpäivää on vietetty... no niin kuin meidän perheessä nyt vietetään sellaista arkipäivää jona molemmat aikuiset on paikalla. Ei olla osteltu hienoja lahjoja ja muistettu ruusuin ja kortein. Ei mennä illalla kahdestaan hienoon ravintolaan syömään ylihintaista päivällistä, saati sit lähdössä kahdestaan jonnekin romanttiseen kohteeseen viettämään viikonloppua...

kuumeinen K jakoi M:n prinsessasängyn L:n kanssa

Ekaks jannuilla oli kolmevuotislääkärinsä – ekaa kertaa erikseen.  K:n aika oli 9:40 ja O:n klo 11... just sen verta aikaa välissä et ehdin ajamaan kotiin vaihtamaan lapsia ja parturoimaan L:n tukan.

Koska mä sisäisesti vastustan loputonta jorinaa lapsen neuvolakäynneistä ja kuinka se –kappas vaan – on taas vuodessa kasvanut niin jätä sen osuuden kertomatta. Todettakoon vaan että M painoi samanikäisenä saman kuin O, mutta oli miltei kymmenen senttiä pidempi. M on tikku, O on pullea pallo ja K on jotain siltä väliltä. Nää meidän käynnit nyt on muutenkin vähän erilaisia kuin sen keskivertolapsen kanssa. Me ei tehdä palikkatestejä, eikä lääkärille temppuja, ja siinä missä K:n kanssa siellä lääkärissä vierähti melkein tunti, me oltiin O:n kanssa ulkona lääkäriasemalta reilussa vartissa.

Meidän lapset ei tarvitse sitä normia kehityksenseulontaa kun ne on jo aikaa sitten todettu vähän sekundaksi tältä osin. Enneminkin siellkä keskityttiin siihen, että onko kaikki tarpeelliset tukitoimet jo menossa, mitä voitaisiin tehdä toisin tai lisää ja millä keinoin voitaisiin vielä tukea sitä ruusuisempaa tulevaisuutta. Meidän tohtori oli sitä mieltä että se SID tai SPD (Sensory Integration Disorder tai Sensory Prosessing Disorder) on K:n kaltaisille lapsille ikäänkuin työdiagnoosi, ennen sitä varsinaista ADHD:ta, tai M:n tapauksessa autisminkirjoa.  K:llekin aloitettiin ihan kiinteästi melatoniini nukahtamisavuksi. Rakkaudesta ja logiikasta se oli mun kanssa yhtä mieltä siitä ettei se ehkä ole paras mahdollinen vaihtari meidän lapsille. Viimeinen kysymys mulle oli että mitä mulle kuuluu, toivon että Dr Carter tietää miten paljon mä arvostan sitä että se tajuaa pohtia myös mun hyvinvointia. Onhan se kuitenkin aika oleellista meidän lasten kannalta.

Meidän juhlava päivä jatkui sillä et me odotettiin ja lounastettiin L:n työpaikalla sillä välin kun se palaveeras ja sieltä jatkettiin matkaa mun lääkäriin – juhlavaa, eikö? Mä sain lääkärissä vähän tujumman antibioottipiikin kun ei tää helevatan tauti näytä talttuvan ja K sai taas uudet antibiootit jo aamulla, uusineeseen angiinaan.

Tästä eteenpäin päivä onneks jatkui illan herkkuja hankkiessa, mitä nyt kotimatkalla pysähdyttiin apteekissa. Illaksi on kuohuvaa, sisäfilepihviä, halloumia ja oman maan salaattia...

M:n kanssa ollaan saatu esimakua tulevasta kesästä. Tänään oli eka päivä kun sillä oli vain puolikas koulupäivä eikä iltapäivällä SNAPS:iä. Pakko sanoo että sen kyllä huomaa... tai ehkä se on tulossa uudestaan kipeeks, mutta ei oo montaa asiaa josta ei olis tullut riitaa ja itkua... alkaen aamuseiskasta. Olen taas se jykevä ja harmaa peruskallio – tervetuloa vaan kesäloma...

siellä L:n töissä...

me odoteltiin lopulta palaverin päättymistä ulkosalla