Siirry pääsisältöön

hääpäivän humua

Hääpäivää on vietetty... no niin kuin meidän perheessä nyt vietetään sellaista arkipäivää jona molemmat aikuiset on paikalla. Ei olla osteltu hienoja lahjoja ja muistettu ruusuin ja kortein. Ei mennä illalla kahdestaan hienoon ravintolaan syömään ylihintaista päivällistä, saati sit lähdössä kahdestaan jonnekin romanttiseen kohteeseen viettämään viikonloppua...

kuumeinen K jakoi M:n prinsessasängyn L:n kanssa


Ekaks jannuilla oli kolmevuotislääkärinsä – ekaa kertaa erikseen.  K:n aika oli 9:40 ja O:n klo 11... just sen verta aikaa välissä et ehdin ajamaan kotiin vaihtamaan lapsia ja parturoimaan L:n tukan.

Koska mä sisäisesti vastustan loputonta jorinaa lapsen neuvolakäynneistä ja kuinka se –kappas vaan – on taas vuodessa kasvanut niin jätä sen osuuden kertomatta. Todettakoon vaan että M painoi samanikäisenä saman kuin O, mutta oli miltei kymmenen senttiä pidempi. M on tikku, O on pullea pallo ja K on jotain siltä väliltä. Nää meidän käynnit nyt on muutenkin vähän erilaisia kuin sen keskivertolapsen kanssa. Me ei tehdä palikkatestejä, eikä lääkärille temppuja, ja siinä missä K:n kanssa siellä lääkärissä vierähti melkein tunti, me oltiin O:n kanssa ulkona lääkäriasemalta reilussa vartissa.

Meidän lapset ei tarvitse sitä normia kehityksenseulontaa kun ne on jo aikaa sitten todettu vähän sekundaksi tältä osin. Enneminkin siellkä keskityttiin siihen, että onko kaikki tarpeelliset tukitoimet jo menossa, mitä voitaisiin tehdä toisin tai lisää ja millä keinoin voitaisiin vielä tukea sitä ruusuisempaa tulevaisuutta. Meidän tohtori oli sitä mieltä että se SID tai SPD (Sensory Integration Disorder tai Sensory Prosessing Disorder) on K:n kaltaisille lapsille ikäänkuin työdiagnoosi, ennen sitä varsinaista ADHD:ta, tai M:n tapauksessa autisminkirjoa.  K:llekin aloitettiin ihan kiinteästi melatoniini nukahtamisavuksi. Rakkaudesta ja logiikasta se oli mun kanssa yhtä mieltä siitä ettei se ehkä ole paras mahdollinen vaihtari meidän lapsille. Viimeinen kysymys mulle oli että mitä mulle kuuluu, toivon että Dr Carter tietää miten paljon mä arvostan sitä että se tajuaa pohtia myös mun hyvinvointia. Onhan se kuitenkin aika oleellista meidän lasten kannalta.

Meidän juhlava päivä jatkui sillä et me odotettiin ja lounastettiin L:n työpaikalla sillä välin kun se palaveeras ja sieltä jatkettiin matkaa mun lääkäriin – juhlavaa, eikö? Mä sain lääkärissä vähän tujumman antibioottipiikin kun ei tää helevatan tauti näytä talttuvan ja K sai taas uudet antibiootit jo aamulla, uusineeseen angiinaan.

Tästä eteenpäin päivä onneks jatkui illan herkkuja hankkiessa, mitä nyt kotimatkalla pysähdyttiin apteekissa. Illaksi on kuohuvaa, sisäfilepihviä, halloumia ja oman maan salaattia...

M:n kanssa ollaan saatu esimakua tulevasta kesästä. Tänään oli eka päivä kun sillä oli vain puolikas koulupäivä eikä iltapäivällä SNAPS:iä. Pakko sanoo että sen kyllä huomaa... tai ehkä se on tulossa uudestaan kipeeks, mutta ei oo montaa asiaa josta ei olis tullut riitaa ja itkua... alkaen aamuseiskasta. Olen taas se jykevä ja harmaa peruskallio – tervetuloa vaan kesäloma...
siellä L:n töissä...



me odoteltiin lopulta palaverin päättymistä ulkosalla
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää