Siirry pääsisältöön

lankalauantaina

Suomessa ollaan pääsiäisenvietossa ja naamis on pullollaan toinen toistaan ihanampia kevätkuvia... mä katson kuvia ja tunnen nenässäni suomalaisen kevätpäivän tuoksun, sen mikä tulee kosteasta mullasta, auringosta ja sulaneesta lumesta. Tunnen ihollani sen yhtäaikaa kylmän ja lämpimän ilman ja merituulen puhalluksen. Huomaan kaipaavani oikeaa pääsiäistä, sitä joka aloitetaan kiirastorstaina ja päätetään toisen pääsiäispäivän löhöilyyn. Meidän pääsiäinen kun on tynkä, niin tynkä että se kestää yhden päivän, sunnuntain... meidän perheen pääsiäinen on kutistettu ohikiitäväksi hetkeksi aamun suklaamunia ja ehkä – vain ehkä – vähän keskimääräistä panostetumpaan sunnuntaipäivälliseen. Poissaolollaan loistaa pullat, pashat ja mämmit – ei niin että meillä sitä mämmiä kukaan nyt muutenkaan söis.

pitkäperjantain pizza

Tänään juhlitaan meidän kuusivuotiasta ja aamu on täynnä herkkujen laittamista, jalkapalloharkkoja ja iltapäivä juhlintaa...  kakku korvataan riisimuroherkuilla ja kekseillä. Viikonloppu tuntuu lyhyeltä, liian lyhyeltä ja yhdyn Marikaan, kyllä viikonlopun pitäis olla ainakin kolme päivää. Onneksi se pian taas on. Jos itse olisin saanut valita olisin tähän kohtaan ehkä ottanut juhlattoman ja pääsiäisettömän viikonlopun, sellaisen tavallisen ja rauhallisen. Heräsin ilman herätyskelloa vähän ennen viittä. Torkuin kunnes K tepasteli meidän makkariin vähän ennen kuutta. Alakerrassa lykkäsin pitkästä aikaa leivän uuniin.




Eka viikko takana, kaksi seuraavaa edessä. Mun potilasvastuu on viidessä päivässä noussut kahdesta kymmeneen, ensi viikko harjoitellaan sillä 10-15 ryhmällä. Keskimääräinen potilasvastuu tulee olemaan 10-12. Jos jokaisen potilaan huoneessa pitää ehtiä piipahtamaan kerran tunnissa, auttaa arkipäivän toimissa, vaihtaa lakanat ja potilaasta riippuen joko pestä tai valmistella suihkuun ja kävelyttää ainakin kahdesti työvuoron aikana on helppo laskea yhtälöstä että en mä kauheesti jouda istuskelemaan. Onneksi niissä kymmenessä on useimmiten ainakin yksi tai kaksi kohtuullisen itsenäistä, niitä jotka kävelee patistamalla, peseytyy itsenäisesti ja pystyy ainakin osin vastaamaan omasta toiminnastaan, ja sitten sen kymmenen toisessa päässä se yksi jonka ei edes oleteta kampeavan vessaan saati kävelylle. Lienee siis vähintäänkin ymmärrettävää että se aikaväli 6:30 ja 15:00 välillä menee nopeasti. Ruokiksella oon soittanut M:lle, osoittaakseni olevani hengissä ja hyvinvoipa. Aamuherätys on 4:45, autossa on oltava 5:30 ja sairaalan parkkihalliin kurvaan keskimäärin 6:15. Sieltä parkkihallista on noin kymmenen minuutin matka Cymbaluk-tornin kymmenenteen kerrokseen. Iltapäivällä sama operaatio toisinpäin ja kotona olen vähän ennen neljää.




sisään ensiavun ovesta

ylös kymmenenteen kerrokseen



paha eineslounas

kotimatkalla

Viikolla potilas kysyi minkälaista on tehdä työtä jossa joku koko ajan haluaa jotakin, nauroin ettei se oikeastaan tunnu miltään kun kotona kuitenkin jatkuu sama meininki ja kotona se touhu on huomattavan paljon vähemmän järjestelmällistä eikä ole sitä toista hoitsua jota vois pyytää auttamaan... saati sitten taukoja tai ruokiksia. Oikeasti nää on pärjänneet tän viikon ihan hurjan paljon paremmin kuin silloin sen mun ekan viikon. Onhan ne tarvitsevia kun tulen töistä, onhan niillä ihan hirvittävä äitivaje ja ne kiukkuaa ja vaatii – tarvitsee – mutta kuitenkin noin keskimäärin eka viikko on mennyt hyvin. Ilman K:n uutta lääkitystä ne tuskin olis pärjänneet, ero on valtava. Viikossa se on oppinut laskemaan kymmeneen, tai varmaan se on sen taidon ennenkin omannut mutta ei vaan ole saanut järjestettyä asiaa aivoissaan siihen muotoon että sen olis voinut kaivaa ulos. Se on ruvennut piirtämään ja askartelemaan, eikä sen päivä ole enää jatkuvaa tolkutonta riehumista. Sähköpostit on vastaamatta ja blogit onnellisesti lukematta, ystävien puheluihin palasin eilen iltapäivällä... kaikki aikanaan, jokainen kannustava viesti ja lause on kuitenkin otettu kiitollisuudella ja lämmöllä vastaan.


katsokaa!!! K tekee palapeliä!!!

Torstaiaamuna ajoin töihin kyyneleet silmissä. Olinhan jättänyt keittiönpöydälle kasan lahjoja meidän rakkaalle prinsessalle, sille joka tasan kuusi vuotta takaperin oli torstaiaamuna laskettu mun käsiin leikkurin heräämössä. Sille joka aloitti meidän tien vanhempina. M itse oli ihan sinut sen kanssa etten mä ollut siellä kun se heräsi, etten mä ollut läsnä kun se avas lahjansa. Mä olin se jolle se oli vaikeeta. Kuusi vuotta, torstaista torstaihin... sinä aikana on tapahtunut paljon. Mun rakas prinsessa, niin ihana ja täydellinen. 


Kommentit

  1. Onnea kuusivuotiaalle! Se on iso ikä! (joskus sanoit et ekö ton ikäisen pitäis olla jo sellanen "iso" ja "helppo". EI! Mulle on konkarit sanoneet vuosia jo, et mikään ei ole pahempaa kuin kuusi v. Eskariopet sanoneet et sen ikäiset on vähintään haastavia ja etenkin keväällä TYTTÖJEN äidit kysyy, mikä niiden lapsiin on tullut. Entinen kiltti on HANKALA. Vastaus:se ikä)

    Sun työpäivät kuulostaa vähintäänkin täysiltä. Tykkäätkö työstäs vai oletko vielä siinä UHUHHU vaiheessa?

    Rauhallista päivää!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi