Siirry pääsisältöön

tyttöjen kesken

Takki on tyhjä... laitan laifstailkuvia ravintolasta... käytiin tyttöjengillä illallisella. Lot no.3 oli uusi ja mukava tuttavuus... rentoa, hyvää, mukavaa... Ainoa palaute oli meiltä keski-ikäisiltä - liian pimeetä... mitään ei nää. Pakko laittaa puhelimen kuvausvalo päälle et tietää mitä tilaa.






Tää oli viskibaari. Viinilistalla oli kai kahdeksan vaihtaria... viski- ja bourbonlista sitäkin laajempi. Oluita löytyi hanasta muistaakseni seitsemän.

alkupalaksi pekonia... anyone?


mun Mac&Cheese oli loistava... päällä - no pekoniapa hyvinkin




Alkupalaksi kaikken kuuden kesken jaettuna; juustoja ja makkaroita, ja tietysti fries pekonimajoneesilla. Pääruokana Mac&Cheese. Jälkkäriksi jättimäinen, vastaleivottu Irish Cream Cinnamon Roll, josta taisi kylläkirkon pastori syödä suurimman osan... ainakin se kiitti kauniisti eilen.  Kaikki luomuraaka-aineista, paikanpäällä tehtynä. Ei pakasteita tai puolivalmiita ketjueineksiä. Juomana pikkupanimon India Pale Ale... tippeineen ja veroineen $38.30 (28 euroa).

Olen aiemmin arvostellut suomalaisen ravintolan hinnoittelua. Ymmärrän että raaka-aineet on Suomessa kalliimpia. Ymmärrän että työ maksaa siellä enemmän kuin täällä. Se mitä mun on vaikeeta ymmärtää, on se yleinen yhtälö... palkat on pienemmät, verot korkeemmat ja silti ihmiset on valmiita laittamaan aivan tolkuttomia summia ravintolaillalliseen.









Kommentit

  1. Herkulliselta kuulostaa, tosin hirmu tuhdilta tuo juustomakaroni pekonilla. Mut mikä ettei välillä.

    Mut toi viimeinen yhtälö kuulostaa pikkasen erikoiselta ja värittyneeltä.

    !...yleinen yhtälö... palkat on pienemmät, verot korkeemmat ja silti ihmiset on valmiita laittamaan aivan tolkuttomia summia ravintolaillalliseen."

    Ensinnäkin ne tuttuni, joilla on esim oma firma ja ovat tosi varakkaita, ovat valmiita maksamaan tolkuttomia summia ravintolaillallisista, samoin korkeapalkkaisissa töissä olevat ystäväni.

    Sitten ne ystäväni, joilla on pieni palkka, eivät todellakaan ole valmiita maksamaan tolkuttomia ravintolaruuasta vaan aika vähän ja monet heistä järkkäävät nyyttäreitä tai kyläilevät toistensa luona kokaten vuorotellen. Piknikit puistoihin ja rannoille ovat täällä myös hyvin yleisiä. Samoin kuin mökkeily kesäisin, jolloin syödään usein aika rennosti itse tehtyä ruokaa esim grillaten ja usein vieraat tuovat osan ruuasta.

    En tunne ketään, jolla on pieni palkka ja joka maksaa tolkuttomia ravintolaruuista. Ei se yhtälö niin mene. Vaan varakkaat syö täällä kalliillakin ja vähävaraisemmat sitten tietty halvemmalla jaharvemmin rafloissa.

    Ja fokus tossa lauseessa on USA.n kantilta kivoissa jutuissa. Ymmärrettävää, jos on päättänyt USA:ssa asua.

    Itse voisin kirjoittaa, etten ymmärrä yhtälöä, että verot on niin pienet, että suuri joukko ihmisiä jää ilman laadukasta sairaanhoitoa ja jokus jopa kokonaan ilman sairaanhoitoa, kun ei ole varaa vakuutuksiin ja toisaalta ravintolaruuan hinta pidetään USA:ssa alhaalla maksamalla ravintola-alalla monille niin pientä palkkaa, että moni perheellinen joutuu painamaan kahta työtä saadakseen lapset ruokituiksi ja edes jonkinlaiset sairasvakuutukset hommatuksi perheilleen.

    Totta kyllä, että varakkaat, jotka painaa uraputkea hyvissä töissä, saavat sitten ne kunnon sairasvakuutukset itselleen ja perheilleen ja saavat syödä sitten edullisesti ravintoloissa, joissa kituuuttava työläisluokka minimipalkoilla tarjoilee.

    Mutta noissa USA:n yhtälöissä varakkaan luokan ilot maksaa selknahastaan suuri raskaan työn raatajien joukko, jolla ei ole monella edes perusturva kunnossa.

    Kiitos ei mulle! Mieluummin maksan korkeampia veroja ja syön kalliimpi hintaisissa ravintoloissa tietäen, että tämä yhteisen hyvän jakamisen meininki takaa sen, että Suomessa ei sairasvakuutuksettomatkaan ihmiset jää hoitamatta tai surkealle hoidolle ja tietäen, että Suomessa vielä yleensä perhe pärjää ilman, että hanttihomma-aloillakaan ei joudu perheellinen raatamaan kahdessa työssä putkeen...ainakaan yleensä.

    Asioita voi katsoa niin monesta eri vinkkelistä. Mulle on tärkeämpää, että mahdollisimman moni saa kohtuullisen , siedettävän elintason ja perusturvan kuin se, että esim mulla itsellä ois varaa syödä vielä useammin mahtavaa ruokaa tasokkaissa ravintoloissa. Saan iloa siitä, että Suomessa ei ole niin räikeää luokkiin jakautumista ja slummittumista kuin monissa muissa maissa, USA mukaan lukien. Siellä rikkaat ovat todella rikkaita ja köyhät hyvin köyhiä vailla kunnon terveydenhoitomahdollisuuksia. Suomessa taas ei ole niin paljon tosi rikkaita eikä niin paljon tosi köyhiä. Parempi niin ja onni meille suomalaisille.

    Täällä varallisuus jakautuu tasaisemmin ja siihen pyritään tietoisesti. Sen yhtälön mä ymmärrän ja arvostan! Vähät välitän, jos siksi ravintolassa voi olla jonkun verran kalliinpaa ja multa menee enemmän veroja kuin jossain muualla menisi. Hyvä Suomi, monien empaattisten ihmisten maa! :)

    Susanna

    VastaaPoista
  2. Siis mitä: Eihän voi sanoa, että Suomessa on pienemmät palkat kuin Jenkeissä. Ennemminkin niin, että Suomessa palkkakäyrä on tasaisempi kuin Jenkeissä. Siellä on sekä erittäin suurituloisia että äärimmäisen pienituloisia enemmän kuin Suomessa. Suomessa ei ole niin isot tuloerot kuin Jenkeissä. jenkeissä köyhyys oikein paistaa esiin. Suomalainen köyhä näyttää ulospäin usein ihan "normaalilta" ja pärjää yleensä kuitenkin aika mukavasti saaden tarvittaessa myös melkoisen tasokkaan sairaanhoidon. Jenkkien köyhästä köyhyys ja toivottomuus loistaa kauas. Suomessa köyhien vanhempien köyhä lapsi voi päästä ihan hienosti yliopistoon. Sehän on käytännössä ilmaista. Jenkeissä taas moni joutuu hirveään lainakierteeseen rahoittaakseen opintonsa, jos siis edes voi saaada lainaa. Kaikkien vanhemmilla ei ole varaa kouluttaa siellä lapsiaan ja niin eriarvoisuus ja köyhyys usein periytyy siellä voimakkaasti-

    "There isn't such a thing as a free lunch! "

    Kaikella on hintansa seurauksena ja syy-yhteytensä. Jenkeissä on pienempi verotus ja pienemmät minimipalkat kuin Suomessa ja huonompi sosiaaliturva. Näin on syntynyt suuri köyhien luokka ja todella matalapalkkaisiakin töitä niitten huippupalkkojen rinnalla. Koska tuloerot ovat Jenkeissä eri yhteiskuntaluokkien välillä valtavat, niin tästä seuraa katkeruutta ja kapinaa. Joillakin on niin paljon ja joillakin niin vähän. Osa syrjäytyy ja ei meinaa millään pärjätä. Seurauksena iso osa sortuu rikollisuuteen ja huumeisiin yms. Sen seurauksena yhdyskuntarakenne on jakautunut vahvasti köyhien, varakkaiden ja rikkaiden asuinalueisiin. Rikkailla on kivaa omissa kuplissaan, mutta köyhien alueet slummiutuvat ja kunnolliset, raittiit köyhät kärsivät huumehörhö- ja jengiläisnaapureistaan asuinaluillaan, joihin heidän budjettinsa vain riittää.

    Välillä slummialueitten köyhät rikolliset sitten lähtevät rikkaittenkin alueille häiriköimään ja ammuskelemaan. Jekeissä monilla alueilla lapset pitää kuskata joka paikkaan väkivaltarikosten pelossa. Jenkeissä kuolee myös aseisiin liittyviin väkivaltarikoksiin paljon enemmän ihmisiä kuin esim Euroopassa. Syynä ovat sekä löyhät aselait että yhteiskunnan eriarvoisuus ja tätä kautta laajojen ihmisryhmien kateroituminen ja rikollisuuteen lähteminen.

    Tavallaan Jenkit on jossain määrin edelleen henkisesti Villin lännen perillinen. Kukin pärjätköön omillaan ja pitäköön omia puoliaan. Vahvimman laki ja itsekkyys jyllää.

    Länsi-Euroopassa sen sijaan on vallalla monissa maissa epäitsekkäämmän yleisen hyvinvointivaltion ihanne. Täällä ei ehkä ole niin halpoja ruokia ravintoloissa tai niin matalia veroja. Mutta täällä on laajemmin levittäytynyt hyvinvointi ja laajemmalla ihmismäärällä on ihmisarvoiset oltavat ja kohtuullinen elintaso. On ihan eri asia olla köyhä Jenkeissä kuin köyhä Suomessa.

    Jos ajatellaan pintaa syvemmältä , huomataan, että halvoilla lounailla ja matalilla veroilla on hintansa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...