Siirry pääsisältöön

ei ihan tavalliset synttärit

Elokuvissa – ja joskus tv-sarjoissakin – näkee hulppeita lastenkutsuja, mutta noin keskimäärin synttärit on meidän lähipiirissä pysyneet kohtuudessa. Kutsut on järjestetty kotona tai puistossa, ja nyt lasten ollessa isompia me käydään jalkapallosynttäreillä, pomppulinnakutsuilla, ponikutsuilla jne. Systeemi toimii aina samaan tyyliin; noin 45 minuuttia ohjelmaa ja sen jälkeen samanmoinen aika kakkua ja mehua. Kutsuilla on paikasta riippuen 12-15 lasta ja ohjelmaa vetää yks tyyppi. Hintaa näillä kesteillä on paikasta riippuen $175-$250 ja useimmissa paikoissa on useammatkin juhlat käynnissä samaan aikaan. 


Pari vuotta takaperin M juhli synttäreitään tällä järjestelyllä junakemuissa, viime vuonna meillä oli naamiaiset kotona ja tänä vuotta pelattiin jalista 12 parhaan kaverin kanssa. Poikien synttärit on aina järkätty viereisessä puistossa, ilmaiseksi ja säästä riippumatta. Juhlista kotiin lähdetään mukana ilmapallo ja pussillinen sekalaista romua, jonka yleensä voi kipata suoraan kierrätykseen.



Eilen me oltiin niissä elokuvien kutsuissa. Meidät oli kutsuttu lastenmuseoon – vähän kuin lapsille suunnattu Heureka - sen sulkemisajan jälkeen.




”After Hour Partyja” voi järjestää monessakin paikassa niin lapsille kuin aikuisillekin, mutta hinta on toki vähän toisennäköinen. Tänne oli kutsuttu noin 60 lasta ja aikuista. Lapsista piti huolta ja auttoi tieteeseen tutustumisessa museon henkilökunta - ehkä kymmenisen aikuista - meidän vanhempien nautiskellessa cocktailpaloista ja alkoholitarjoilusta erillisellä alueella. Juhlat alkoivat puolikuudelta ja päättyivät meidän osalta ennen kahdeksaa valtaosan jäädessä vielä leikkimään museoon. Partyfavoritkin oli vähän toisenlaista kaliiperia, ilmapallot mukaanlukien.



M tutustuu sulkujen toimintaan museohenkilökunnan avulla


Kivaa oli ja kivaa kun päästiin mukaan. Meidän jälkikasvu saa edelleenkin tyytyä ihan vaan tavallisiin lastenkutsuihin.

matkalukemiseksi lähti kirja meidän kotiplaneetasta ja kaksin kappalein vuoden lelu palkinnon voittajaa

Kommentit

  1. Ohjattujen toiminnallisten synttärien kohdalla aina jään miettimään, jäikö sankari sivurooliin. Oliko juhla hänen ja kavereiden tapaaminen vai kavereiden saaminen paikalle, koska heille luvassa viihdettä. En tiedä. Itse ainakin aikoinaan kuvittelin, että sankari oli keskipiste ja ohjelma kiertyi hänen ympärilleen.

    VastaaPoista
  2. Olen neljän äitinä monen monta lastenjuhlaa järjestänyt. Asuimme 10 vuotta suuressa talossa ja kutsuinkin koko päiväkotiryhmän opettajineen. Tämä osottautuikin aika kivaksi tavaksi, sillä se tapahtui hoitotuntien puitteissa eli osakseni tuli ottaa vastuu vain fasiliteeteista ja opastuksesta. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on pieni talo, noin 180m2 ja täällä vanhemmat osallistuvat päiväkoti-ikäisten juhliin eli ei taida tulla meillä kyseeseen koko luokan kutsuminen. Toisaalta meillä synttärit on aina menneet mukavasti näin enkä näe mitään syytä muuttaa systeemiä... pojilla puistobileet ja M:lla vaihtelevasti mitä nyt milloinkakin haluaa järjestää.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...