Siirry pääsisältöön

metsätontun mailla

Kulman takan, noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, on Evans Creek Preserve. Ulkoilualueeksi sitä kai suomeksi sanottaisiin, ei varsinaisesti puisto, muttei luonnonsujelualue tai kansallispuistokaan. Täällä missä metsää ja ulkoilureittejä on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, ja varmasti jokaisella nurkalla, saa yleensä ulkoilla rauhassa... näin myös tänään. Evans Creekin taika on sen rauha, lapsille sopivat reitit ja tontut. Puistoon on kätketty lukemattomia tonttuja jotka löytäjä siirtää aina seuraavaan piiloon...

 porttitonttu tervehtii tulijoita











"hei katsokaa näitä lehtiä!!!"

 M löytää ekan tontun

on syytä olla vähän varvoinen ettei se säikähdä ja vaikka pure...

...uuteen piiloon


K löytää seuraavan tontun kannonnokasta




O:n vuoro etsiä tontulle uusi piilo


lähtiessä porttitonttu on siirtynyt muihin hommiin

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R31. toukokuuta 2014 klo 23.15

    Teillä on ihanan näköisiä metsiä siellä. Mun on ikävä meidän Espoon asunnon takapihalta alkavaa luonnonsuojelualuetta, siellä oli ihana käydä kävelyillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. kesäkuuta 2014 klo 21.16

      Täällä on tosiaan aika rajattomat mahdollisuudet luonnossa samoilemiseen ja ulkoiluun yleensäkin.

      Poista
  2. Krista | Ihmemutsi1. kesäkuuta 2014 klo 11.40

    Ihana blogi. Kuulin diagnoosin 4v. pojastani. Ja nyt kun olen asiaa käsitellyt päässäni, niin aloin etsiä blogeja ja foorumeita aiheesta. Vertaistukea kai. Siis poikani on saanut alustavan diagnoosin Autismi.
    Kiitos vanhasta blogistasi ja kiitos tästä. Nyt on minulla luettavaa. Jotain mitä ymmärrän.
    Kolmen lapsen suomalainen kotiäiti Englannista. x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. kesäkuuta 2014 klo 21.15

      Tervetuloa lukemaan ja paljon voimia haastavaan sopeutumisen aikaan. Meillä ollaan päästy aivan valtavan pitkälle siitä mistä lähdettiin kuntoutuksen alkaessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää