Huomenna on pyhä,
Memorial Day – kaatuneitten muistopäivä. Tänään on neljän päivän työputken
viimeinen päivä. Sit kaksi päivää taukoa ja taas kaksi töitä. Just nyt juon aamukahvia ja haaveilen siitä että puhelin soi ja ne soittaa että saan valintani mukaan
päivystää tai pitää palkattoman vapaan – ”low census” – en usko että kumpaakaan
kuitenkaan tapahtuu... Haaveilla kai kuitenkin saa.
torstaiaamuna K odottelee koulubussia
 |
| torstaina vastassa K:ta |
Sairaanhoitajan
potilaskuorma on 3-4 potilasta, lähihoitajan keskimääräinen kuorma noin 12
koska mun työnkuvasta puuttuu moni sairaanhoitajan vastuista. Talossa on
kuitenkin monia osastoja joilla lähihoitajan potilaskuorma on jossakin 6 ja 8
välillä. Eilen illalla aloitin siitä 12 potilaasta ja kaikki meni oikein
mukavasti siihen saakka kunnes kuuden aikaan työpari soitti ja ilmoitti että
hänet on lähetetty kotiin... Täh! No eihän mulla sit ollutkaan kuin 23
potilasta. Muutamaan kesrtaan hengitin syvään. Hetken uskoin etten pysty.
Sekunnin mietin karkaamista. Yhden silmänräpäyksen leikittelin ajatuksella siitä että vaan kieltäytyisin.
 |
| M:n psykologi |
 |
| psykologin odotushuoneessa |
Puhelin soi
taukoamatta: ”Voisitko, pystytkö, ehditkö...!!!” Ja vastaus on kaikille tasan
yhtä karu; ”En ehdi, olen yksin jas vastaan siitä että näitten kaikkien 23
tarpeisiin vastataan” Tässä tilanteessa tarpeisiin vastaaminen on lähinnä
siihen puhelimeen vastaamista ja tarpeen delegoimista ylöspäin,
sairaanhoitajalle...
 |
| perjantaina me käväistiin aamiaisella M:n psykologin jälkeen |
Miksi näin kävi?
Ei aavistustakaan. Työvuorojärjestelijä oli kai ajatellut että näin pyhäpäivän
kynnyksellä meillä kotiutettaisiin enemmän potilaita ja että meno jotenkin
hiljenis... ei hiljennyt. Vähän ennen yhdeksää sain uuden työparin
potilasmäärän noustua 25.
 |
| lauantaiaamuna oli jalkapallotreenit |
Mä aina tällaisina päivinä mietin kokeileeko ne kuinka paljon akka kestää ja
koska se nostaa kädet pystyyn... eilen oli lähellä. L on sitä mieltä että ne
palkkas mut koska ne uskoi että mulla on paineen kestävät pakarat. Joku muu soittais
ja ilmoittais olevansa sairaana tänään. En soita. En anna periksi. Pystyn
kyllä. Osaan kyllä. Tänäänkin. Huomenna on vapaapäivä.
 |
| päivällä ne oli olleet puistossa |
 |
| illalla ne oli käyneet kävelyllä |
Kommentit
Lähetä kommentti