Siirry pääsisältöön

kuulumisia

Multa on kysytty arvostanko vapaa-aikaa aka aikaani lasten kanssa enemmän nyt kun olen palannut takaisin työelämään. Tottakai arvostan. On eriasia istua lasten kanssa pihalla nauttimassa kauniista päivästä kun ihan konkreettisesti aika on rajallinen ilman sitä loputonta päivien jatkumoa. Eka työpäivä oli maaliskuun 24. tänään on toukokuun 17. Torstai oli ensimmäinen päivä kun jannut huuteli heipat olkkarin sohvalta aloitellessaan iltapäivän telkkarimaratonia L:n istuessa palavereissaan. Kukaan ei enään juossut ovelle, saati ulos kadulle mun perässä, kukaan ei itkenyt tai vaikeroinut tai roikkunut mun lahkeessa... ekaa kertaa oli helpompaa.


O koristelee pihaa lomatalon rannalta kerätyillä simpukankuorilla

kaksi käärmettä kolmesta on valmistunut lasten leikkiessä





K:n vika terapia on tulevana keskiviikkona, ja edelleen me kaikki ollaan aivan äimänä siitä valtaisasta erosta joka tossa lapsessa on lääkityksellä ja ilman lääkitystä. Me kaikki sisältää siis lapsen terapeutit, meidän läheiset ja meidät itse. Mielenkiinnolla odotan koulun näkemystä kevään vikassa palaverissa parin viikon päästä.

torstaina me käytiin M:n kanssa taas yhdessä aamiaisella

perjantaina me käytiin jannujen kanssa kahvilla Ystävien kanssa O:lla yllään poliittinen t-paita


Batmanin äiti sai batmanin avainnippuunsa

lapset söi eineksiä

mä sain mun perjantaikukat

Kuten jo edellä totesin on tästä viikosta ollut helppoa nautiskella kesäsäässä. Tänään ollaan taas palattu siihen keskimääräiseen kevätsäähän, puolipilvistä ja 20C. Kesäsäähän liittyy kiinteänä osana laastarit ja ja niille on etenkin O:lla ollut tällä viikolla käyttöä. Keskiviikkona se oli livahtanut pyöräilemään paljain varpain... arvannette mihin tää tarina johtaa... yhteen palkeenkieleen ja irronneeseen kynteen isovarpaassa. Koska allekirjoittanut oli töissä eikä epäsairaanhoitaja L tullut ajatelleeksi että sen olis voinut liimata, siis sen palkeenkielen, on jalkaa hoidettu kotihoidossa.

suolakylpy edesauttaa paranemista ja pitää infektion loitolla

yhdessä jalassa rikki mennyt rakko hankalassa paikassa, toisessa se varvas ja varpaankynsi

Tämän päivän ohjelmassa on jalkapalloa, museosynttäreitä museon sulkemisajan jälkeen, ja mulle totaaliset turhuuden markkinat... Pihasuunnitelmakin meni läpi asukasyhdistyksessä ja nyt pitäis sit kaivaa ylös etupihan nurmikko...


 
aamiaisleipä

tänne mä meen tänään laittamaan ripset... tätä asiaa on tullut leivottua ainakin parin vuoden ajan...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää