Useampikin
blogisti (Helena, Petra)on kirjoittanut oman maansa naisten suhteesta ruokaan ja vartaloonsa,
samalla sivuten sellaista yleistä lähestymistapaa elämään, kotiin, lapsiin ja
työhön. Kaikissa kirjoituksissa tulee esiin se sama, että me pohjoismaisen
luterilaisessa kulttuurissa kasvaneet lähestytään elämää, itseämme ja toisia
kurinalaisesti, kannustaen ainakin osittaiseen kärsimykseen, ja että elämästä
nauttiminen leimataan hedonismiksi ja sitä tulee sallia korkeintaan pieninä
annoksina. Mitä siitäkään nyt tulis jos aina olis kivaa.
Yhdysvaltain
länsirannikolla on muodikasta juosta puolikkaita maratoneja, ja joogata ja
jumpata. Moni pukeutuu vain juoksuleggareihinsa, jos ei muuten niin
edustaakseen liikunnallista elämäntapaa, liikkui tai ei. Liikunnan kulttuuri
vaihtelee osavaltiosta ja jopa osavaltiotasolla kaupungista toiseen.
Perinteisesti yliopistokaupungeissa ollaan hoikempia, syödään terveellisemmin ja
liikutaan enemmän. Colorado oli vielä ainakin muutama vuosi sitten Yhdysvaltain
tervein osavaltio.
Toisaalta sillä kolikolla
on kääntöpuolensa. Arki ei ole harmaata, se ei ole erityisen kurinalaista ja
siitä saa nauttia. Joku tuo aamulla töihin laatikollisen tuoreita leivonnaisia,
kursaillen sanotaan ettei pitäis ja sit syödään. Illalla ennen kotiinlähtöä
keskustellaan siitä minkälainen viini on illan aterialla; ”Löysin tosi hyvä roseen,
kannattaa kokeilla...” – Mut mulla odottaa vuoden se ja se punkku sieltä ja
sieltä, me juodaan se tänään. Jos ei jaksa laittaa ruokaa haetaan valmista tai
syödään ulkona, koska pitäähän arjen pysyä tasapainossa ja elämästä tulee
nauttia myös maanantaisin.
Amerikkalainen ei
elä lomasta lomaan ajatuksella että lomalla sit relataan ja nautitaan. Lomia on
vähemmän ja on syytä tarttua hetkeen.
Täällä on
tärkeämpää olla terve ja terveellinen – viini ja luomupullat on terveellisiä –
kuin laiha. Kauneutta on monenlaista, se on kauniita vaatteita,
liikunnallisuutta ja hoidettua ulkonäköä. Kauneuteen ei vaadita tiettyä
painoindeksiä. Sairaalloinen lihavuus on sairaalloista lihavuutta, mutta noin
muuten, monenlainen vartalo on kaunis. Bikinit kuuluu kaikille ja
juoksuleggareissa voi liikkua myös keski-ikäinen pyylevä punkkari
(allekirjoittanut).
Yhdysvaltain länsirannikolla
tehdään työtä ja uraa, jotta voidaan myös nauttia elämästä. Työ on – ainakin keskimäärin
– väline enemmän kuin itseisarvo. Työ mahdollistaa ne viinit ja viinerit. Se
mahdollistaa ravintolaillalliset ja aamiaiset. Se mahdollistaa kaikkea kivaa.
Ihminen joka elää työlleen on vähän epäilyttävä, ehkä sen pitäis asua vaikka
itärannikolla?
Hesari kirjoittaaartikkelin suomalaisesta naisjohtajasta Laura Tarkasta. Hedonistisen
länsirannikon linssien läpi katsottuna Lauran elämä näyttää ankealta. Se on
aina töissä, se ei koskaan näe lapsiaan ja puolisoaan. Kuka sitä muistaa kolme
viikkoa sen jälkeen kun se on saanut kenkää - kuollut - jäänyt eläkkeelle -
sairastunut vakavasti? Ei kukaan. Miettiikö Laura viimeisinä päivinään että
olis pitänyt istua vielä muutamassa palaverissa ja kirjoittaa muistiot vähän
paremmin, vai miettiikö Laura sitä aikaa perheen kanssa mikä jäi viettämättä?
Perjantaiaamuna
me kokoonnuttiin taas tavan mukaan syömään rapeita croisantteja yhdessä. Yksi
klinikan lääkäreistä kertoo vitsin. Vapaasti käännettynä se menee jotenkin
näin:
”Mies tulee
lääkärin vastaanotolle ja kysyy lääkäriltä mitä hänen pitää tehdä, jotta voisi
elää satavuotiaaksi. Mies on tunnettu terveellisestä elämästään ja lääkäri
kysyy mieheltä; Juotko viiniä tai olutta? Mies katsoo lääkäriä kauhuissaan ja
vastaa ettei tietenkään juo. Lääkäri kysyy mieheltä syökö hän hyvää ruokaa,
hellii itseään leivonnaisilla ja pekonilla? Mies vastaa että hän välttää epäterveellistä
ruokaa ja syö vain terveellisiä asioita, niitäkin niukasti. Lääkäri kysyy
miehen ystävistä ja perheestä, viettääkö mies aikaa iloisesti jutustellen
perheensä ja ystäviensä kanssa? Mies kieltää ja vastaa ettei ehdi. Hän arvostaa
säännöllistä ja terveellistä elämää. Lääkäri katsoo miestä ja toteaa; Miksi
helvetissä sä edes haluat elää satavuotiaaksi, sun elämä kuulostaa ihan
kamalalta!”
