Siirry pääsisältöön

complicated, intelligent, and... complicated

Se (K) on monimutkainen, niin ne sano. Se on vilkas ja se on... niin, se on monimutkainen, "complicated". Ei helppo ja suoraviivainen, ei sellainen kuin pienet pojat tai lapset yleensä kai on. Se on monimutkainen.

Autismiklinikan ammattilainen käytti kai sanoja; mielenkiintoinen, vilkas, aistielämyshakuinen... ja monimutkainen - taas monimutkainen. Älykäs ja monimutkainen. Lähetetään jatkotutkimuksiin... tarvitaan laajempi analyysi. Se sanoi et mun pitäis taputtaa itseäni selkään - give a pat on my back - kovasta työstä ja hyvästä vanhemmuudesta... molempien lasten suhteen. Samalla M taputtaa itseään selkään - konkreettisesti, kuin kokeillakseen miltä se tuntuu. Taputukset ja lisäpisteet siitä että ollaan saatu ensimmäinen kuntoutettua tähän pisteeseen - puhumattomasta puhuvaksi, hyvinkin kykeneväksi ja toimintakykyiseksi - sen toisen kohdalla lähinnä siitä että tukitoimet ja kuntoutus on hyvällä mallilla, jo ennen sitä mahdollista diagnoosia.

Mä sanoin etten tiedä, etten osaa sanoa... Se oli samaa mieltä. Sekään ei osannut sanoa, se ei ollut selvä tapaus. Ei yhteen suuntaan sen enempää kuin toiseen... se on monimutkainen. Vähän kummallinen, ennen kaikkea monimutkainen, ei mahdu mihinkään lokeroon... ei niin että ketään pitäiskään voida lokeroida.

Palaan kotiin, lähetän M:n kouluun ja istun lukemaan tenttiin. Kirjoitan muistiinpanoja ja tajuan samalla oppineeni paljon... "Abdominal distension due to flatulence" on musta ihan järjellinen lause, jokunen viikko takaperin olisin näyttänyt saman lauseen edessä lähinnä kai kysymysmerkiltä. Edelleen mulla on lukiessa vieressä kone ja google ja wikipedia, ihan vaan, jotta voin selventää itselleni missä kohdassa on "duodenal ulcer" tai "iliestomy".


L tulee kotiin jossakin välissä. Se hämmästelee etten oloe avannut vielä mun uutta lelua, puolustaudun sanomalla että työ ennen hupia ja tentti ennen tietokonetta. Jätän ravitsemuksen myöhemmäksi, suljen kirjan, avaan oluen ja käyn uuden lelun kimppuun... lopulta olen tässä vaiheessa, kirjoittamassa blogia. Tuntuu kummalliselta olla kotona tiistaina.






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää