Siirry pääsisältöön

complicated, intelligent, and... complicated

Se (K) on monimutkainen, niin ne sano. Se on vilkas ja se on... niin, se on monimutkainen, "complicated". Ei helppo ja suoraviivainen, ei sellainen kuin pienet pojat tai lapset yleensä kai on. Se on monimutkainen.

Autismiklinikan ammattilainen käytti kai sanoja; mielenkiintoinen, vilkas, aistielämyshakuinen... ja monimutkainen - taas monimutkainen. Älykäs ja monimutkainen. Lähetetään jatkotutkimuksiin... tarvitaan laajempi analyysi. Se sanoi et mun pitäis taputtaa itseäni selkään - give a pat on my back - kovasta työstä ja hyvästä vanhemmuudesta... molempien lasten suhteen. Samalla M taputtaa itseään selkään - konkreettisesti, kuin kokeillakseen miltä se tuntuu. Taputukset ja lisäpisteet siitä että ollaan saatu ensimmäinen kuntoutettua tähän pisteeseen - puhumattomasta puhuvaksi, hyvinkin kykeneväksi ja toimintakykyiseksi - sen toisen kohdalla lähinnä siitä että tukitoimet ja kuntoutus on hyvällä mallilla, jo ennen sitä mahdollista diagnoosia.

Mä sanoin etten tiedä, etten osaa sanoa... Se oli samaa mieltä. Sekään ei osannut sanoa, se ei ollut selvä tapaus. Ei yhteen suuntaan sen enempää kuin toiseen... se on monimutkainen. Vähän kummallinen, ennen kaikkea monimutkainen, ei mahdu mihinkään lokeroon... ei niin että ketään pitäiskään voida lokeroida.

Palaan kotiin, lähetän M:n kouluun ja istun lukemaan tenttiin. Kirjoitan muistiinpanoja ja tajuan samalla oppineeni paljon... "Abdominal distension due to flatulence" on musta ihan järjellinen lause, jokunen viikko takaperin olisin näyttänyt saman lauseen edessä lähinnä kai kysymysmerkiltä. Edelleen mulla on lukiessa vieressä kone ja google ja wikipedia, ihan vaan, jotta voin selventää itselleni missä kohdassa on "duodenal ulcer" tai "iliestomy".


L tulee kotiin jossakin välissä. Se hämmästelee etten oloe avannut vielä mun uutta lelua, puolustaudun sanomalla että työ ennen hupia ja tentti ennen tietokonetta. Jätän ravitsemuksen myöhemmäksi, suljen kirjan, avaan oluen ja käyn uuden lelun kimppuun... lopulta olen tässä vaiheessa, kirjoittamassa blogia. Tuntuu kummalliselta olla kotona tiistaina.






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää