Siirry pääsisältöön

complicated, intelligent, and... complicated

Se (K) on monimutkainen, niin ne sano. Se on vilkas ja se on... niin, se on monimutkainen, "complicated". Ei helppo ja suoraviivainen, ei sellainen kuin pienet pojat tai lapset yleensä kai on. Se on monimutkainen.

Autismiklinikan ammattilainen käytti kai sanoja; mielenkiintoinen, vilkas, aistielämyshakuinen... ja monimutkainen - taas monimutkainen. Älykäs ja monimutkainen. Lähetetään jatkotutkimuksiin... tarvitaan laajempi analyysi. Se sanoi et mun pitäis taputtaa itseäni selkään - give a pat on my back - kovasta työstä ja hyvästä vanhemmuudesta... molempien lasten suhteen. Samalla M taputtaa itseään selkään - konkreettisesti, kuin kokeillakseen miltä se tuntuu. Taputukset ja lisäpisteet siitä että ollaan saatu ensimmäinen kuntoutettua tähän pisteeseen - puhumattomasta puhuvaksi, hyvinkin kykeneväksi ja toimintakykyiseksi - sen toisen kohdalla lähinnä siitä että tukitoimet ja kuntoutus on hyvällä mallilla, jo ennen sitä mahdollista diagnoosia.

Mä sanoin etten tiedä, etten osaa sanoa... Se oli samaa mieltä. Sekään ei osannut sanoa, se ei ollut selvä tapaus. Ei yhteen suuntaan sen enempää kuin toiseen... se on monimutkainen. Vähän kummallinen, ennen kaikkea monimutkainen, ei mahdu mihinkään lokeroon... ei niin että ketään pitäiskään voida lokeroida.

Palaan kotiin, lähetän M:n kouluun ja istun lukemaan tenttiin. Kirjoitan muistiinpanoja ja tajuan samalla oppineeni paljon... "Abdominal distension due to flatulence" on musta ihan järjellinen lause, jokunen viikko takaperin olisin näyttänyt saman lauseen edessä lähinnä kai kysymysmerkiltä. Edelleen mulla on lukiessa vieressä kone ja google ja wikipedia, ihan vaan, jotta voin selventää itselleni missä kohdassa on "duodenal ulcer" tai "iliestomy".


L tulee kotiin jossakin välissä. Se hämmästelee etten oloe avannut vielä mun uutta lelua, puolustaudun sanomalla että työ ennen hupia ja tentti ennen tietokonetta. Jätän ravitsemuksen myöhemmäksi, suljen kirjan, avaan oluen ja käyn uuden lelun kimppuun... lopulta olen tässä vaiheessa, kirjoittamassa blogia. Tuntuu kummalliselta olla kotona tiistaina.






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää