loppusuora

Neljä viikkoa koulua takana... viides viikko on tynkä, vain kaksi kouluiltaa. Ensi viikolla kolme iltaa ja sit alkaa viikko seitsemän, josta kaksi iltaa "finals" eli lopputentit. Viikot kahdeksan ja yhdeksän menee harjoittelussa ja sit tää on tehty. Joulukuussa on osavaltion ”certification exam”. Mä en haluu et tää loppuu vielä.

Selaan netissä talven kursseja ja arvon englannin ja matikan välillä, molemmat saa tehdä netissä. Ajatus siitä että tää puristus on loppusuoralla on haikea, mä tykkään tehdä tätä, mä tykkään käydä koulua. On ihanaa tavata aikuisia ja puhua aikuisten asioita, on ihan parasta saada keskittyä johonkin muuhun kuin tohon rakkaaseen apinalaumaan.

Täytän vapaaehtoistyöhakemuksia netissä sairaaloihin, johonkin pitäis saada jalka ovenväliin, jostakin tarttis aloittaa... jos vaikka sais työpaikan ja työkokemusta ja pisteitä. Useimmat sairaalat ei palkkaa vastavalmistuneita, sama se mihin on valmistuneet – ei palkkaa... Jos johonkin mielii töihin on syytä aloittaa palkatta ja näyttää että osaa ja haluaa ja et on varteenotettava.

Näitten viikkojen aikana oon oppinut sen että mä ihan oikeesti haluan sairaanhoitajaksi! Siis Haluan ja Tahdon – isoilla alkukirjaimilla. Jos elämä olis toisenlaista, jatkaa posottaisin täysillä koko matkan, nyt on pakko hidastaa ja jarrutella mutta päämäärä on selvä. Nyt pitää välillä pitää huolta tästä laumasta ja itsestä ja päästää L takaisin töihin ja tehdä itsekin vähän niitä töitä.