Siirry pääsisältöön

päivä Pacific Northwestissä

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena ja viileänä. Merisumu näkyi jo eilen horisontissa ja yön aikana se oli purjehtinut sisämaahan. Koira ja mä saatiin perinteinen aamulenkkimme ennen kotimatkaa hiljaisuudessa...


verratkaa eiliseen kuvaan samasta kohdasta... laskuvesi on tässä kuvassa tosi alhaalla, muistutan että yleensä tää putki on tiukasti pinnan alla.


Yksi syy niistä miljoonasta miksi L on maailman paras mies... sillä on loistavia ideoita! Tänään ajettiin Seattlen sijasta Portlandiin ja vietettiin päivä siellä.


laskeudutaan kaupunkiin

tän tunnelin toisessa päässä on Portland, OR
Asustekorjausten jälkeen... mulle piti ostaa farkut ja M:lle pitkät housut. Miehet ja pojat kulkee shortseissa ympärivuoden, mutta tytöt ja naiset vetää jalkaan oikeet housut syyskuun ekan viikonlopun jälkeen, ainakin kaupungissa. Niin, siis niitten vaateostosten jälkeen lähdettiin tutustuttamaan meidän jälkikasvua a) kaupunkikulttuuriin ja b) joukkoliikenteeseen


pysäkillä oikeustalon edessä


M halus istua yksin

K kaipaili turvavyötä

ja kumpikin jannu halus ikkunapaikan 

mun lounasherkku jolle kaikki muut nyrpisti nenäänsä... quinoaa, kurpitsaa, maissia, sipulia, sokeriherneitä ja kananmuna

ja sit sporaan... se edellinen oli joku kevytjuna - light rail


nuoriherra luovutti meidän katraalle kohteliaasti paikkansa... Tällä etapilla lauma sai aimo annoksen todellista kaupunkikulttuuria, sekavan naisen kertoessa kaikille suureen ääneen kantansa jeesuksesta ja homoavioliitoista... lasten silmät oli lautasen kokoiset ;)

...ja takaisin siihen kevytjunasysteemiin


turvallisesti taas omassa autossa... Portland on siltojen kaupunki

tuulimyllyjen lisäksi mulla on rautasiltafetissi

muutama tunti aikaa lukea... suoliston toiminnasta, ravitsemuksesta, mielenterveydestä ja kehitysvammoista

kotona supersankarit testas Portlandista ostettuja Halloweenreleitä

Super Girl, Spiderman ja Batman


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää