luku-uupumus ja tylsyys

Viime sunnuntaina M oli lastenvahtina meidän aikuisten nukkuessa. M tarjoili koko ryhmälle aamiaista, avas telkkarin ja valvoi toimintaa. Tänään me noustiin M:n kanssa joskus kahdeksan jälkeen, hiljaisuuteen... Ohimennessään – ennen kuin mä ehdin väliin – M leväytti jannujen huoneen oven auki ja karjaisi jätkille huomenet, sillä seurauksella että muutamaa minuuttia myöhemmin O liittyi alakerran seurueeseen. Yhdeksän aikaan aloin huolestua, tiedättekö sen hetken kun alkaa miettimään et mitä jos se onkin vaikka kuollut... K kun on tunnetusti ensimmäinen joka meidän perheessä herää ja pitää huolen siitä, että muutkin tietää et on aamu ja uusi ihana päivä.

Avaan kaksikolle telkkarin ja kuulostelen pienten jalkojen töminää yläkerrasta, sitä ei kuulu. Sit mietin et jos se on tosi kipee, onkohan sillä kova kuume tai jotakin... pakkohan sillä on olla jotakin vialla kun se nukkuu, ei K nuku tällä tavalla. Lopulta se ilmestyy keittiöön, kello on jo lähempänä puolta kymmentä. Selkeesti se on erittäin elävä, kuumeeton ja vaikuttaa itsekin hämmentyneeltä... nälkäkin sillä on kun se heittäytyy ulisten lattialle vaatimaan ruokaa. Aamiaisella se syö ensin omat makkaransa, sitten mun, sen jälkeen kananmunan, appelsiinia ja pari pannaria hillolla. Ilmeisesti se poisti viimeisen kolmen vuoden univelkaa...

K ja M menossa naimisiin, O on kai sit bestman?

Aamiaisen jälkeen mä vetäydyn yläkertaan sorvin ääreen. Mä luenh, ja sit mä laitan korvatulpat korviin ja sit mä luen. Mä huomaan ajattelevani ihan muita asioita, ystävän kuollutta äitiä, sitä surunvalittelukorttia ja niitä kukkia mitkä pitää viedä... luen ja ajatus kulkee omenapiirakan kautta ens viikon ohjelmaan. Palautan ajatukset kirjaan ja löydän itseni miettimästä mitä sähköposteja pitää lähettää... Lopulta olen lukenut alueen loppuun ja siirryn niihin monivalintakysymyksiin siellä kappaleen lopussa ja tajuan ettei mulla oikeestaan ole aavistustakaan siitä mitä oon just lukenut... en tiedä miä jalka astuu ensin kepin kanssa käöveltäessä tai että onko tärkeempää varmistaa että kävelyavusteen ruuvit on kunnolla kiinni vai et onko sen korkeus oikea... Yksi kysymys kerrallaan selaan kirjaa taaksepäin ja etsin oikean vastauksen. Ei tästä nyt tänään tuu yhtään mitään, päätän surra asiaa ja tulevaa tenttiä myöhemmin, ehkä huomenna.

myöntäkää nyt joku muukin et 50 sivua tätä erimuodoissaan on vähän pitkäveteistä... etenkin kun tätä on nyt viikko jo treenattu laboratoriossa... sängystä pyörätuoliin ja pyörätuolista sänkyyn ja kävelyä rollaattorilla ja kävelykepillä ja...

ei tarttunut oppi ja tieto päähän... tai siis tarttui, mutta tavallista heikommin

oli mulla lukuseuraakin

M:lla on ”Conference Week” eli opettajalla on oppilaan ja sen vanhempien kanssa kehityskeskustelut ja sit on vielä joku opettajien koulutuspäivä ja lopputulemana sillä on ens viikolla koulua tiistaine ja keskiviikkona ja sen tiistainkin olin ajatellut repäistä sen ja K:n mukaan O:n luokkaretkelle biodynaamisenviljelyn tilalle. M:lla on oma näkemyksensä ensi viikon ohjelmasta ja siihen kuuluu runsaasti shoppailua ja leikkipaikkoja ja kahvittelua... mun näkemyksen mukaan me vähän kokoustetaan ja retkeillään, ja aika paljon luetaan ja opiskellaan. Aika näyttää kumpi oli oikeessa...

kokouskutsu