Siirry pääsisältöön

kuka voitti taistelun, vai voittiko kukaan?

Marika kirjoittiomasta ruokasäpsystään ja kysyi miten meidän säpsyn kävi... Lähtötilanne oli se, että lapset ruokittiin lastenruualla ja vanhemmat söi omansa sit joskus. Lasten ruokiin luettiin kananuggetit - yök – juustopizza, maapähkinävoileivät ja mac & cheese. Lisukkeena omenanlohkoja, omenasosetta, jugurttia ja kirjava variaatio muropatukoita. M on oma lukunsa ja on sitä edelleen.

Mikä sit on muuttunut elokuusta, nyt kun lähennellään jo marraskuuta? Mä aloitin sen kouluni syyskuussa, ja me ei siis edelleenkään syödä lasten kanssa kuin viikonloppuisin mutta syödään siis yhdessä ja saman pöydän ääressä edes silloin. Olen lakannut miettimästä asiaa siltä kantilta et mitä ne söis, vaan tarjoan mitä tarjoan ja joskus kelpaa ja joskus ei, jos ei kelpaa niin saa jatkaa matkaansa nälkäisenä. Useimmiten ruoka on samaa, tai variaatio samasta kuin mitä me itse syödään. Edellämainitusta lastenruokalistasta on jäljellä kaksi jäkimmäistä, ja niitäkin tarjoillaan korkeintaan satunnaisesti. Juustopizza ei nykymittapuulla ole ruokaa - paitsi lounaaksi - ja kananuggetit on vaihtunut vähemmän prosessoituun kanaan.

Maanantai: grillibroileria ja ranskalaisia – arvatenkin menestys
Tiistai: spaghetti carbonara (ihan sipulilla ja pippurilla) – kaikki kolme söi
Keskiviikko: calzone pepperoni ja italialaisella makkaralla – O tykkäs, K söi
Torstai: chicken parmigiana (leivitetty kanafile, pastaa ja marinarakastiketta) – menestys
Perjantai: kinkku-katkarapupizza – O tykkäs ja söi kaks palaa, K söi, M istui yläkerrassa murjottamassa

Nyt jälkikäteen katsottuna on todettava että melko italialaispainotteinen viikko... lisukkeena porkkanoita, tomaattia, omenaa... Makaronilaatikosta ne ei edelleenkään tykkää, lohikeitto oli kidutusta, chicken pot pie epäilyttävää. Kuitenkin kaikkea maistetaan, joskus tykätään ja toisinaan ei. Yksi kokonainen viikko harjoiteltiin tomaattikeittoa ja K on ainoa, joka ei sitä edelleenkään syö. Lounasleivän väliin voi nykyään lykätä kinkkua ja juustoa, tomaatin ne syö edelleen mieluummin siinä rinnalla ja salaatti on edelleen yök.

Käytännössä ollaan jouduttu toteamaan, että useimmiten ruokailutilanne sujuu huomattavasti paremmin jos M syö erikseen eikä pääse kertomaan jannuille ettei ruokaa kannata syödä. O syö siis nykyään melkein mitä vaan, K on edelleen se tavislapsi joka mieluiten syö niitä lasten perusherkkuja ja M on edelleen M.


Loppuyhteenvetona sanoisin että kannatti, M:kin on oppinut edes maistamaan vaikkei se M:n etukäteen tehtyä päätöstä käännäkään. Kiitospäiväpöydässä tulee olemaan kiitospäiväruokia ja joulupöydässä jouluruokia. Etukäteen osaan jo arvella että kalkkuna kelpaa ja kinkku ja eiköhän O syö myös joulukalat, ainakin jos sisko ei ole vieressä muistuttamassa ettei kalaa kertakaikkiaan voi syödä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...