mulla on ikävä sua

Kun eilen käperryit kainalooni sohvalla, en tiennyt että olisit siinä viimeistä kertaa. En tiennyt ettei toista kertaa enää tulisi, että seuraavan kerran kun olisit sylissäni yrittäisin rauhoittaa sinua ja valmistaa itseäni sanomaan hyvästi.

meillä oli kivaa yhdessä
me rämmittiin ravassa ja lätäköissä

Kyllä mä tiesin ettei meillä enää olisi paljon aikaa. Kyllä mä tiesin että se hetki tuli päivä päivältä lähemmäs, ja että jokainen viikko, päivä ja tunti oli lahja, vielä hetki olla yhdessä, vielä hetki olla lähekkäin. Käytin sen ajan oikein. Rakastamalla. Otin sinut syliin aina kun halusit, annoin yhden ylimääräisen herkun, annoin anteeksi sen että kiipesit salaa alakerran sohvalle ja esitin etten huomannut.

sinä rakastit tätä paikkaa - niin minäkin

Viimeiset viikot olit enimmäkseen omissa oloissasi. Tiesin että löytäisin sut mun sängystä, peiton alta. Viimeiset viikot lepäsit, tulit vanhaksi. Et enää leikkinyt. Sinua väsytti.

Kyllä mä tiesin.

Sitä en tiennyt että eilen aamulla siinä sohvalla oli viimeinen kerta. Sitä en tiennyt että samana iltana istuisit mun sylissä eläinlääkärissä Fredden täyttäessä eutanasiapapereita. Sitä en tiennyt. Minulla on ikävä sinua. Niin kovin ikävä.

Katson lapseni surua. Se on sen ensimmäinen iso suru. Pidän kiinni ja lupaan että lopulta helpottaa. Lupaan että Koira elää meidän muistoissa, unissa ja ajatuksissa. Se kysyy multa että onko taivas niin kuin hyvät unet, vastaan etten ollut koskaan ajatellut asiaa niin, mutta kyllä varmaan. Se sanoo että Koira saa nyt leikkiä taas Kissan kanssa.

sinä olit jo lähtenyt...

Kotona me nostetaan Koiralle malja, niin me ollaan aina tehty, juhlittu yhteistä taivalta ja elettyä elämää.

Aamulla mua odottaa satakunta sähköpostia, Koira kosketti monen elämää. Koira oli meidän koira, mutta yhtälailla se oli koko yhteisön Koira. Luen sähköposteja ja pyyhin räkäisiä kyyneleitä hihaan. Lasissa kuplii Mimosa.

olit 5 viikkoa kun me tavattiin