Kun eilen
käperryit kainalooni sohvalla, en tiennyt että olisit siinä viimeistä kertaa.
En tiennyt ettei toista kertaa enää tulisi, että seuraavan kerran kun olisit
sylissäni yrittäisin rauhoittaa sinua ja valmistaa itseäni sanomaan hyvästi.
 |
| meillä oli kivaa yhdessä me rämmittiin ravassa ja lätäköissä |
Kyllä mä tiesin
ettei meillä enää olisi paljon aikaa. Kyllä mä tiesin että se hetki tuli päivä
päivältä lähemmäs, ja että jokainen viikko, päivä ja tunti oli lahja, vielä
hetki olla yhdessä, vielä hetki olla lähekkäin. Käytin sen ajan oikein.
Rakastamalla. Otin sinut syliin aina kun halusit, annoin yhden ylimääräisen
herkun, annoin anteeksi sen että kiipesit salaa alakerran sohvalle ja esitin
etten huomannut.
 |
| sinä rakastit tätä paikkaa - niin minäkin |
Viimeiset viikot
olit enimmäkseen omissa oloissasi. Tiesin että löytäisin sut mun sängystä,
peiton alta. Viimeiset viikot lepäsit, tulit vanhaksi. Et enää leikkinyt. Sinua väsytti.
Kyllä mä tiesin.
Sitä en tiennyt
että eilen aamulla siinä sohvalla oli viimeinen kerta. Sitä en tiennyt että
samana iltana istuisit mun sylissä eläinlääkärissä Fredden täyttäessä
eutanasiapapereita. Sitä en tiennyt. Minulla on ikävä sinua. Niin kovin ikävä.
Katson lapseni
surua. Se on sen ensimmäinen iso suru. Pidän kiinni ja lupaan että lopulta
helpottaa. Lupaan että Koira elää meidän muistoissa, unissa ja ajatuksissa. Se
kysyy multa että onko taivas niin kuin hyvät unet, vastaan etten ollut koskaan
ajatellut asiaa niin, mutta kyllä varmaan. Se sanoo että Koira saa nyt leikkiä
taas Kissan kanssa.
 |
| sinä olit jo lähtenyt... |
Kotona me
nostetaan Koiralle malja, niin me ollaan aina tehty, juhlittu yhteistä taivalta
ja elettyä elämää.
Aamulla mua
odottaa satakunta sähköpostia, Koira kosketti monen elämää. Koira oli meidän
koira, mutta yhtälailla se oli koko yhteisön Koira. Luen sähköposteja ja pyyhin räkäisiä kyyneleitä hihaan. Lasissa kuplii Mimosa.
 |
| olit 5 viikkoa kun me tavattiin |
...
VastaaPoistaKoittakaa selvitä!
Koira on nyt kotona.
VastaaPoistaVoihan itku 😢, mutta onni on niiin pitkä aika yhdessä.
Halauksia täältä meiltä kaikilta. ❤
Voi - joko jo nyt. Osaan eläytyä teidän tyhjyyden ja surun tunteisiin. Lämmin osanottoni. Minulla on 14 vuotias kovin vanhentunut westie, 6 vuotias energinen heeler ja 5 vuotias lyhytkarvainen britti. Saatellut olen jo monta rakasta ystävää. Koirat ja kissat, he ovat osa perhettä.
VastaaPoistaVoi kuinka surullista! Omat lemmikit tulevat niin rakkaiksi ja raskas niistä on luopua. Pärjäilkäähän. Ajan myötä päällimmäisenä alkaa sitten olla mielessä ne kauniit muistot.
VastaaPoista:(
VastaaPoistaVoih :( Paljon voimia, reilu vuosi oman koiran lahdösta ja kylla taas kyynelhanat aukesi tasta postauksesta, muusta en ole varma mutta ihan taatusti naita karvakorvia varten on joku parempi paikka missa nyt kirmaavat.
VastaaPoistaMinä en ikinä Koiraa tavannut, tunsin hänet tarinoidesi ja kuviesi myötä. Itku tuli tätä lukiessa, kovasti voimia suruun teidän koko perheelle. Ajan myötä kauniit muistot voittavat surun, mutta ikävä ei taida koskaan loppua. Koira sai elää onnellisen elämän teidän kanssa.
VastaaPoistaMiten voikaan lapsi sanoa noin viisaan ajatuksen: "onko taivas niin kuin hyvät unet"? Kiitos siitä! Se lohduttaa minua hyvin paljon, mulla on ollut raskasta viime aikoina...
VastaaPoistaSyvä osanottoni teidän koko perheelle. Ikävä on varmasti kova.