pysy kaukana pohjoismaisesta

Kun me mentiin M:n kanssa lääkäriin niistä mustelmista, olin toki huolissani mustelmista mutta silti ajattelin et tää olis läpihuutojuttu. Hetken pelkäsin kuollakseni että sillä on leukemia. Kun ei ollut, huokaisin helpotuksesta ja rauhoituin. Sit kun kuulin että maan seitsemänneksi rankatun lasten syöpä- ja veritautien yksikön ylilääkäri ja johtaja haluaa tavata meidät, kohautin harteitani ja edelleen ajattelin et kunhan haluaa pällistellä. Melkein olin varaamatta sitä aikaakin ja kun varasin, varasin sen lähinnä siksi et se meidän lastenlääkäri käski.

Me tavattiin ensin poikien kummitäti, ja meidän lasten kummi-isovanhemmat jätskillä, ja sit me ajettiin lastensairaalaan. Olin ajatellut että tää olis nopea visiitti, siis riippuen siitä kuinka myöhässä lääkäri on. Lääkäri oli aikataulussa. Me puhuttiin lääkärin kanssa reilu tunti ennen kuin jatkettiin matkaa labraan. Kotona laitoin Rva Ylilääkärille vielä sähköpostia, unohdinhan onnellisesti että silloin kun sain sen keuhkoveritulppani oli mulla kaksi tilannetta jossa laskimovuotoa ei tahdottu saada tyrehtymään.

Rva Ylilääkäri kyseli ja keskusteli ja tutki ja mietti ja keskusteli ja kyseli ja vastaili ja pohti ja tutki. Sit se vielä kyseli ja keskusteli ja tutki ja pohti ja keskusteli uudestaan. Lopulta se sanoi että se haluaa kaikki labrat uudestaan, ja lisäksi se haluaa tutkia M:n verihiutaleiden entsyymien toiminta-aikoja, siis kauanko kestää että entsyymit x ja y aktivoituu. Se kommentoi M:n mustelmia ja totesi ettei ne vastaa ikätasoisia mustelmia. Rva Ylilääkäri kommentoi nenää sanomalla että sen nenän limakalvot on vereslihalla ja olis suurempi ihme jos ne ei vuotais kuin se että ne vuotaa. Me saatiin ohje rasvata niitä kahdesti päivässä vaseliinilla. Kotona pyysin Freddeä laittamaan Anopille sähköpostia et jos kuitenkin saatais meille Suomesta Nozoilia sen vaseliinin sijaan.

Lopputulemana Rva Ylilääkäri totesi että hänen mielestään M:lla ja mulla on on mitä todennäköisemmin jonkinlainen verenvuototauti. Suurin osa verenvuototaudeista laitetaan ryhmään ”EOS” eli on joku joo vikana, mutta tämän päivän lääketiede ei vielä osaa sanoa että mikä eli ”tarkemmin määrittelemätön verenvuotohäiriö”. Lisäksi se kommentoi sekä mun että M:n nivelten yliliikkuvuutta ja totesi sen omalta osaltaan aiheuttavan vuotoherkkyyttä nivelten virheasentojen takia ja lisää riskiä nivelten sisäiseen verenvuotoon vrt. M:n lonkkamustelmat.

Lääkettä ei ole. Tai siis paras ja ainoa lääke on järki, ei tulehduskipulääkkeitä, ei kortisonivalmisteita ja mahdollista leikkausta miettiessä yhteys hematologianklinikalle ja ennen kaikkea ilmoitus kirurgille tästä määrittelemättömästä verenvuotohäiriöstä.

M istui labrantuolissa rauhallisena, kertoi näytteenottajalle että se sattuu vain silloin kun neula lävistää ihon, seurasi kuuden putken täyttymistä ja totesi päätteeksi että vähän huimaa. Lopulta se poimi korista tarran kaikille kolmelle. Naapurihuoneesta kuului ensikertalaisen kirkuna.

Me ajettiin lastensairaalasta puistoon. Syötiin välipalaa ja juotiin vähän sitruunalimonaatia ja nautittiin ihanasta kevätsäästä. Testitulokset tulee joskus tulevaisuudessa. Rva Ylilääkärin mielestä Fredden ajatus siitä että meidän lasten on syytä huolehtia siitä ettei ne avioidu pohjoismaiseen geeniperimään on kieltämättä vähintäänkin loistava.