Siirry pääsisältöön

siankorvia, rosmariinia ja haaveita



On syksy. Tuuli riuhtoo lehtiä puista ja sade vihmoo talon julkisivua. Sisällä loimottaa olohuoneen takka ja lasissa on taas punkkua. Tutkimuksen mukaan elämä täällä pysähtyy täysin jos elohopea laskee viiteen pakkasasteeseen. Niin käy vain harvoin. Tänä iltana ulkona on yksitoista celsiusta, sataa sellaista tasaista tihkua. Sisällä takkatulen loimottaessa on vajaat parikymmentä astetta, mukavan lämmin.

Punaviini on tänään ranskalaista. Se oli saanut liudan suosituksia ja 90 pistettä. Se on erilaista kuin nämä paikalliset. Maistan siinä rosmariinin ja näen edessäni ranskan keltaisen hiekkamaan. Tunnen viinissä miten aurinko kuumentaa ilman ja lämpö hohkaa kivisestä maasta. Kuulostaa pikkurillipystyssähienostelulta, mutta maistan tässä viinissä ranskalaisen maaperän, se maistuu erilaiselta kuin täällä, meidän punaisessa hiekassa ja joen kivikossa kasvaneet rypäleet. Mineraalit on erilaisia ja ne mineraalit maistuu rypäleissä, aurinkokin maistuu erilaiselta.

Kiitospäivään on kolme viikkoa. On monta syytä olla kiitollinen. Tilasin kalkkunan, yhdeksän kiloa lintua. Suunnitelman mukaan pöydän ääreen istuu tänä vuonna kolmetoista. Martta pureskelee possunkorvaa pöydän alla. Fredde kävi sen kanssa aamulla pitkällä lenkillä. Martta alkaa näyttämään koiralta, viikkoja on kasassa melkein kuusitoista. Jouluna se on juuri täyttänyt viisi kuukautta. Miten ihana asia onkaan koiranpentu.


Kaupasta jannut ostaa itselleen Star Wars tyyppejä. M haluaa Frozen väritys-askartelusysteemin. En kiellä, tilasinhan itselleni alkuviikosta Long Champin laukun työkäyttöön. Fredde hifistelee talon äänentoistoa ja hälytinjärjestelmää samalla kun se virittelee netissä erilaisia versioita Teslasta. Lasten haaveet liikkuu kympeissä, mun satasissa ja Fredden tuhansissa, kymmenissä, tai sadoissa tuhansissa. Ihminen on itsekäs. Downshiftaaja muistuttaa toisenlaisista arvoista, ja kuitenkin mä saan iloa uudesta laukusta, eikä lapsille ostetut uudet lelut poista yhdessä vietettyä aikaa. Fredden lelut nyt on Fredden leluja. 

On syksy. Ulkona sataa tihuuttaa ja tuuli riuhtoom lehtiä puista. Kohta on joulu.






Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi8. marraskuuta 2015 klo 10.39

    Hei, mitä tuo Tesla versioineen tarkoittaa...tuo Fredden juttu? Jäi askarruttamaan. :)

    - Utelias

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa8. marraskuuta 2015 klo 11.09

      Tesla on sähköauto. Fredden haaveet nyt vaihtuu päivästä ja tunnista toiseen, mut just nyt se haaveilee jossakin vaiheessa vaihtavansa ton meidän kuorkin vähän edullisempaan kuorkkiin ja kakkosauton vastaavasti sit Teslaan. Kolmosauto saa pysyä.

      http://www.teslamotors.com/models

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää