nojatuolissa maailmanympäri

Istuin tässä taannoin aamuvarhaisella – kauan ennen kukon kiljaisua – nautiskelemassa aamukahvistani kun viereeni tepasteli silmälasipäinen nuoriherra. Se kipusi mun syliin unentuoksuisena ja seurasi hiljaa mun puuhia. Minä luin. Luin blogeja. Sitten se kysyi; Miksi tossa on noin? – Ai mikä? ”No toi, miksi toi on noin?” Kysyy poika osoittaen blogin banneria. Vastaan ja kerron että blogi kertoo suomalais-ranskalaisesta perheestä, joka asuu Ranskassa, rivieralla. Mä jatkan mun blogikierrosta, mutta nyt aamuinen lapsi kysyy jokaisen uuden blogin kohdalla kuka sitä kirjoittaa, ja missä sen kirjoittaja asuu. Lapsen silmin hahmotan miten mielenkiintoista tää oikeastaan onkaan. Siinä me istuttiin, kahdestaan, ja käväistiin suomalaisten naisten luona kyläilemässä; Turkissa, Sudanissa, Ranskassa, Herttoniemessä, Islannissa, Espoossa, Kabulissa, Töölössä ja Turussa. Erilaisissa perheissä ja kodeissa.

Kiitos tunnustuksesta Marika! Marikan kirjoituksista tulee hyvälle mielelle ja sieltä lähtee aina jotakin mukanaan. Nautin sujuvasta ja humoristisesta tekstistä – paljon.

Ohjeet ovat seuraavat:

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen

2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle

4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi

Kirjoittaminen on mun harrastus. Bloggaaminen lähti liikkeelle siitä että oli pakko löytää itselle varaventtiili ettei räjähtäisi, että saisi omia ajatuksiaan jäsenneltyä niin että niistä löytyisi tolkku ja että voisi varmistua että elämä kantaa. Se ei ollut sellaista muodikasta tai tavoitehakuista – kohdennettua bloggaamista. Ei siitä koskaan sellaista tulekaan.

Mitä sitten sanoisin uudelle, aloittelevalle bloggaajalle? Mieti mitä haluat. Pidätkö julkista päiväkirjaa ilman sen kummempia tavoitteita, vai haaveiletko bloggaamisesta ammattina? Jokaisella on oma tapansa ja tyylinsä, etsi sinäkin omasi. Ole rehellinen ja anna vähintäänkin palanen itsestäsi. Mieti kuitenkin mihin haluat vetää omat rajasi.

Annan tunnustuksen seuraaville blogeille. Osa näistä on ammattilaisten kirjoittamia, ihmisten joille bloggaaminen on leipä ja juusto leivälle, mutta miksei heillekin. Oman elämän ruuhkan takia olen jumiutunut niihin samoihin blogeihin vaikka varmaan tekis hyvää välillä vähän avartaa, mutta kun hädin tuskin ehtii näihinkään...

Kiitos naiset kun kirjoitatte:

Suosittelen lämmöllä lähtemään matkalle näitten naisten mukana!

...ja viimeisenä ripaus huumoria... Sininen zeppeliini, jos kantti vaan kestää eikä herne mene nenään helposti.

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi? Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen. Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle. Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista