Siirry pääsisältöön

nojatuolissa maailmanympäri



Istuin tässä taannoin aamuvarhaisella – kauan ennen kukon kiljaisua – nautiskelemassa aamukahvistani kun viereeni tepasteli silmälasipäinen nuoriherra. Se kipusi mun syliin unentuoksuisena ja seurasi hiljaa mun puuhia. Minä luin. Luin blogeja. Sitten se kysyi; Miksi tossa on noin? – Ai mikä? ”No toi, miksi toi on noin?” Kysyy poika osoittaen blogin banneria. Vastaan ja kerron että blogi kertoo suomalais-ranskalaisesta perheestä, joka asuu Ranskassa, rivieralla. Mä jatkan mun blogikierrosta, mutta nyt aamuinen lapsi kysyy jokaisen uuden blogin kohdalla kuka sitä kirjoittaa, ja missä sen kirjoittaja asuu. Lapsen silmin hahmotan miten mielenkiintoista tää oikeastaan onkaan. Siinä me istuttiin, kahdestaan, ja käväistiin suomalaisten naisten luona kyläilemässä; Turkissa, Sudanissa, Ranskassa, Herttoniemessä, Islannissa, Espoossa, Kabulissa, Töölössä ja Turussa. Erilaisissa perheissä ja kodeissa.

Kiitos tunnustuksesta Marika! Marikan kirjoituksista tulee hyvälle mielelle ja sieltä lähtee aina jotakin mukanaan. Nautin sujuvasta ja humoristisesta tekstistä – paljon.

Ohjeet ovat seuraavat:

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi

Kirjoittaminen on mun harrastus. Bloggaaminen lähti liikkeelle siitä että oli pakko löytää itselle varaventtiili ettei räjähtäisi, että saisi omia ajatuksiaan jäsenneltyä niin että niistä löytyisi tolkku ja että voisi varmistua että elämä kantaa. Se ei ollut sellaista muodikasta tai tavoitehakuista – kohdennettua bloggaamista. Ei siitä koskaan sellaista tulekaan.

Mitä sitten sanoisin uudelle, aloittelevalle bloggaajalle? Mieti mitä haluat. Pidätkö julkista päiväkirjaa ilman sen kummempia tavoitteita, vai haaveiletko bloggaamisesta ammattina? Jokaisella on oma tapansa ja tyylinsä, etsi sinäkin omasi. Ole rehellinen ja anna vähintäänkin palanen itsestäsi. Mieti kuitenkin mihin haluat vetää omat rajasi.

Annan tunnustuksen seuraaville blogeille. Osa näistä on ammattilaisten kirjoittamia, ihmisten joille bloggaaminen on leipä ja juusto leivälle, mutta miksei heillekin. Oman elämän ruuhkan takia olen jumiutunut niihin samoihin blogeihin vaikka varmaan tekis hyvää välillä vähän avartaa, mutta kun hädin tuskin ehtii näihinkään...

Kiitos naiset kun kirjoitatte:


Suosittelen lämmöllä lähtemään matkalle näitten naisten mukana! 


...ja viimeisenä ripaus huumoria... Sininen zeppeliini, jos kantti vaan kestää eikä herne mene nenään helposti.




Kommentit

  1. Kiitos paljon Yksis! Otan haasteen vastaan ja laitan sen eteenpain mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
  2. Voi että, kiitos paljon! Haasteisiin vastaamisessa mä en kiitoksia ansaitse, sillä oon ehkä kerran tainnut johonkin ehtiä vastaamaan :D Mutta virtuaalisia kanssakulkijoita soisi kyllä kiittää aina kun mahdollisuus tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka sanotaankin että kissa kiitoksella elää, niin kummasti se silti lämmittää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...