Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - tiistai

lenkillä tihkusateessa


Valkkasin näköjään just sen väliviikon kun ei ole partiota eikä kauheesti mitään muutakaan, paitsi koulu ja työ. Koko päivän sataa. On sellaista tavallista ja tylsää. 

Martan aamusyli


Ensimmäiset syyssateet aiheuttaa liikenteessä samanlaisen reaktion kuin ensilumi Suomessa, kaikki kestää eikä kukaan pääse minnekään. Ajomatka vie kymmenisen minuuttia enemmän kuin eskimäärin, huolimatta siitä että olen liikenteessä aikaisin - ennen virallista ruuhkaa. 


aamupuuro ja aamukahvi töissä

Aamun taistelen lääkkeitten kanssa. Meillä määrätään paljon erikoislääkkeitä; hylkimisenestolääkityksiä, syöpälääkityksiä, keuhkoverenpainetaudin lääkehoitoon tarkoitettuja valmisteita, vaikean astman pistoshoiton kehitettyjä lääkkeitä. Yhteistä näille on se että jokainen näistä lääkkeistä painii erilaisessa hintaluokassa kuin ne tavalliset antibiootit, kortisonit ja kipulääkkeet. Minä kirjoitan lausuntoja joissa perustelen miksi niitä tarvitaan... Adempas, Letairis, Esbriet, Xolair, Adempas, Myfortic, CellCept. Kun perustelut ei riitä, tai perusteluista huolimatta hinta jää liian korkeaksi etsin loppurahoituksen muualta.

paloportaat on hissiä nopeemmat

Lounaan hotkaisin työpöydän ääressä, koska satuin varaamaan itselleni kampaajan alakerran ranskalaisesta salongista ruokikselle. Ennen kuin valuin alakertaan kävin kiukuttelemassa iltapäivän pakollista koulutusta – ajanhukkaa, sanon minä! – julistin, ja niin se totisesti olikin. Matkalla pommisuojaan  pysähdyin ohimennessäni sairaalan labrassa tubitestissä. Meillä on sen verran tubipotilaita, että jokainen työntekijä testataan kerran vuodessa. Täällä Aasian kainalossa tuberkuloosi on jokaviikkoinen tuttava, siinä missä moni muukin mielenkiintoinen tartuntatauti.

lounaaksi sunnuntaisen aamiaisen jämiä

kampaaja on meidän alakerrassa

kahvit mukaan koulutukseen

tubitestissä

ihan tuhannen turha koulutus


Iltapäivällä sähköpostissa odotti mielenkiintoinen haaste yhdeltä meidän lääkäreistä. Kysymys koski keuhkosyövän kotihoitoa: Miten se järjestetään? Kumpi on edullisempaa, kotihoito vai polikliininen hoito? Mikä on laskutuksellinen ero? Mitä kautta kotihoito voidaan järjestää? Ei aavistustakaan, mutta huomenna taidan olla viisaampi.


kuittaus ja ulos


Ollipollin opettajalta tuli rasittava sähköposti. Vastaus mun kysymyksiin oli vähättelevä ja vastakysymykseksi mun teki mieli kysyä että kuinka monta vuotta sillä olikaan kokemusta ekan luokan opetamisesta - Ollipollin ope on valmistunut vuosi sitten. Kentsu ja Tättis riitelee taukoamatta. Martta makaa jaloissa mun kirjoittaessa. Ruuaksi on sipulipihviä ja perunamuusia. Eilen syötiin intialaista.

sillä aikaa kun Fredde pesi Martan kanssa auton...

...mä löysin nää kolme yläkerrasta.



Musta tuntuu että olen kymmenen ja raportoin elämääni päiväkirjassa... ”Tänään heräsin taas aikaisin ja lähdin töihin. Tein koko päivän kovasti töitä. Nauroin vähän. Lähdin kotiin ennen viittä.”

ei kuumetta - onneksi!

SURKEA tulos - taas!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...