Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - tiistai

lenkillä tihkusateessa


Valkkasin näköjään just sen väliviikon kun ei ole partiota eikä kauheesti mitään muutakaan, paitsi koulu ja työ. Koko päivän sataa. On sellaista tavallista ja tylsää. 

Martan aamusyli


Ensimmäiset syyssateet aiheuttaa liikenteessä samanlaisen reaktion kuin ensilumi Suomessa, kaikki kestää eikä kukaan pääse minnekään. Ajomatka vie kymmenisen minuuttia enemmän kuin eskimäärin, huolimatta siitä että olen liikenteessä aikaisin - ennen virallista ruuhkaa. 


aamupuuro ja aamukahvi töissä

Aamun taistelen lääkkeitten kanssa. Meillä määrätään paljon erikoislääkkeitä; hylkimisenestolääkityksiä, syöpälääkityksiä, keuhkoverenpainetaudin lääkehoitoon tarkoitettuja valmisteita, vaikean astman pistoshoiton kehitettyjä lääkkeitä. Yhteistä näille on se että jokainen näistä lääkkeistä painii erilaisessa hintaluokassa kuin ne tavalliset antibiootit, kortisonit ja kipulääkkeet. Minä kirjoitan lausuntoja joissa perustelen miksi niitä tarvitaan... Adempas, Letairis, Esbriet, Xolair, Adempas, Myfortic, CellCept. Kun perustelut ei riitä, tai perusteluista huolimatta hinta jää liian korkeaksi etsin loppurahoituksen muualta.

paloportaat on hissiä nopeemmat

Lounaan hotkaisin työpöydän ääressä, koska satuin varaamaan itselleni kampaajan alakerran ranskalaisesta salongista ruokikselle. Ennen kuin valuin alakertaan kävin kiukuttelemassa iltapäivän pakollista koulutusta – ajanhukkaa, sanon minä! – julistin, ja niin se totisesti olikin. Matkalla pommisuojaan  pysähdyin ohimennessäni sairaalan labrassa tubitestissä. Meillä on sen verran tubipotilaita, että jokainen työntekijä testataan kerran vuodessa. Täällä Aasian kainalossa tuberkuloosi on jokaviikkoinen tuttava, siinä missä moni muukin mielenkiintoinen tartuntatauti.

lounaaksi sunnuntaisen aamiaisen jämiä

kampaaja on meidän alakerrassa

kahvit mukaan koulutukseen

tubitestissä

ihan tuhannen turha koulutus


Iltapäivällä sähköpostissa odotti mielenkiintoinen haaste yhdeltä meidän lääkäreistä. Kysymys koski keuhkosyövän kotihoitoa: Miten se järjestetään? Kumpi on edullisempaa, kotihoito vai polikliininen hoito? Mikä on laskutuksellinen ero? Mitä kautta kotihoito voidaan järjestää? Ei aavistustakaan, mutta huomenna taidan olla viisaampi.


kuittaus ja ulos


Ollipollin opettajalta tuli rasittava sähköposti. Vastaus mun kysymyksiin oli vähättelevä ja vastakysymykseksi mun teki mieli kysyä että kuinka monta vuotta sillä olikaan kokemusta ekan luokan opetamisesta - Ollipollin ope on valmistunut vuosi sitten. Kentsu ja Tättis riitelee taukoamatta. Martta makaa jaloissa mun kirjoittaessa. Ruuaksi on sipulipihviä ja perunamuusia. Eilen syötiin intialaista.

sillä aikaa kun Fredde pesi Martan kanssa auton...

...mä löysin nää kolme yläkerrasta.



Musta tuntuu että olen kymmenen ja raportoin elämääni päiväkirjassa... ”Tänään heräsin taas aikaisin ja lähdin töihin. Tein koko päivän kovasti töitä. Nauroin vähän. Lähdin kotiin ennen viittä.”

ei kuumetta - onneksi!

SURKEA tulos - taas!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...