Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - keskiviikko



Puolimatkankrouvissa kello herättää viideltä. Aamulenkin sijaan hyppään suoraan sängystä suihkuun ja yritän muistaa levittää meikit naamalle oikeassa järjestyksessä, aina se ei oo ihan yksinkertaista – oli viikko kun vasta astuessani työpaikan ovesta sisään ennen kuutta tajusin unohtaneeni pukea legginssit. Onneksi mekko kuitenkin ulottui puolisääreen. Ennen puoltaseitsemää meidän rakennukseen pääsee vain kulkukortilla, mun kortti kelpaa 24/7/365. Onko se sitten onni vai kirous, sitä en osaa sanoa.


hiljainen on kylätie

mun vakkari parkkiruutu keskiviikkoisin

aurinko nousee

Kävelin työkavereitten kanssa hakemaan lounasta aurinkoisessa syyssäässä ja istahdin syömään leipäni mukavaan seuraan meidän keittiöön. Me puhutaan rapujuhlista ja etanoista, lastenkasvatuksesta ja lopulta syvennyn yhden meidän lääkärin kanssa keskustelemaan tulevasta esimiehestäni, oltiinhan me kumpikin mukana valitsemassa Dariusta.

aamupäivästä meni melkoinen osa selvitellessä suonensisäisen lääkehoidon kustannuksia

tärkeä työväline netin lisäksi




Juoksen palaveriin yläkertaan, istahdan takariviin kipeän tietoisena siitä että joudun luikkimaan ulos kesken tilaisuuden. Edessä vilahtelee lukuja ja raportteja, kuukautta eletty neljä päivää ja laskutusvirheitä on jo reilusti yli sadantuhannen taalan. Muuten joo ihan mielenkiintoista, mutta kun mulla ei ole mitään tekemistä laskutuksen kanssa. Matkalla autolle tervarin sairaanhoitaja kävelee yhtämatkaa. Se kysyy onko mulla vapaa iltapäivä, ja kun vastaan hakevani lapset koulusta aina keskiviikkoisin, se toteaa että ei ole vapaata – on toinen työpäivä ensimmäisen päälle.




Keskiviikkoisin poimin lauman koulubussilta vartin kahden jälkeen ajaakseni samantien takaisin sinne työpaikannurkille Tättiksen terapiaan. Tunnin se selvittelee päätään, mun katsellessa jannujen leikkejä odotushuoneessa. Kun Tättis pelmahtaa takaisin odotushuoneeseen me palataan lähtöruutuun, sairaalan apteekkiin hakemaan flunssarokotteet mulle ja Tättikselle. Jannut on liian nuoria, pitää olla seitsemän saadakseen rokotteen apteekissa.




apteekissa odottamassa rokotuksia

ruuhkaa


Kotona meitä odottaa Martta. Martan patja kertoo meille uutisia siitä että meidän tytöstä on vihdoinkin tullut aikuinen. Se on hippasen alle 15 kk, ja vasta nyt sillä on ensimmäiset juoksut. Meidän kiertäessä lähilampea lauma muistaa kertoa jokaiselle vastaantulijalle että Martta on nyt aikuinen ja meidän pitää varoa ettei se tule raskaaksi koska me ei haluta koiranpentuja. Minä huokailen korvat punaisina, vastaantulijoitten epäilemättä salaa pohtiessa miten meillä voi olla aikuinen koira jota ei ole leikattu, täällä kun koirat leikataan usein jo kauan ennen kuin niitten kasvu on loppunut.


nyt se sit on täällä... pöksyaika


Martta ja Martan keppi


Etsin yläkerrasta Martalle jo keväällä tilatut pöksyt. Koira ei selkeästi arvosta alusvaatemuotia. Fredde on töissä pitkälle iltaan. lauma pakkaa huomiset eväänsä, mä editoin kuvia ja laitan laumalle ruuaksi lämpimiä leipiä ja pussikeittoa.  



eväitä torstaille



Kommentit

  1. tohinaa riittää teidän päivissä!

    Kivoja nämä päiväraportit; pitäisi yrittää varmaan itsekin...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...