viikko elämästä - keskiviikko

Puolimatkankrouvissa kello herättää viideltä. Aamulenkin sijaan hyppään suoraan sängystä suihkuun ja yritän muistaa levittää meikit naamalle oikeassa järjestyksessä, aina se ei oo ihan yksinkertaista – oli viikko kun vasta astuessani työpaikan ovesta sisään ennen kuutta tajusin unohtaneeni pukea legginssit. Onneksi mekko kuitenkin ulottui puolisääreen. Ennen puoltaseitsemää meidän rakennukseen pääsee vain kulkukortilla, mun kortti kelpaa 24/7/365. Onko se sitten onni vai kirous, sitä en osaa sanoa.

hiljainen on kylätie

mun vakkari parkkiruutu keskiviikkoisin

aurinko nousee

Kävelin työkavereitten kanssa hakemaan lounasta aurinkoisessa syyssäässä ja istahdin syömään leipäni mukavaan seuraan meidän keittiöön. Me puhutaan rapujuhlista ja etanoista, lastenkasvatuksesta ja lopulta syvennyn yhden meidän lääkärin kanssa keskustelemaan tulevasta esimiehestäni, oltiinhan me kumpikin mukana valitsemassa Dariusta.

aamupäivästä meni melkoinen osa selvitellessä suonensisäisen lääkehoidon kustannuksia

tärkeä työväline netin lisäksi

Juoksen palaveriin yläkertaan, istahdan takariviin kipeän tietoisena siitä että joudun luikkimaan ulos kesken tilaisuuden. Edessä vilahtelee lukuja ja raportteja, kuukautta eletty neljä päivää ja laskutusvirheitä on jo reilusti yli sadantuhannen taalan. Muuten joo ihan mielenkiintoista, mutta kun mulla ei ole mitään tekemistä laskutuksen kanssa. Matkalla autolle tervarin sairaanhoitaja kävelee yhtämatkaa. Se kysyy onko mulla vapaa iltapäivä, ja kun vastaan hakevani lapset koulusta aina keskiviikkoisin, se toteaa että ei ole vapaata – on toinen työpäivä ensimmäisen päälle.

Keskiviikkoisin poimin lauman koulubussilta vartin kahden jälkeen ajaakseni samantien takaisin sinne työpaikannurkille Tättiksen terapiaan. Tunnin se selvittelee päätään, mun katsellessa jannujen leikkejä odotushuoneessa. Kun Tättis pelmahtaa takaisin odotushuoneeseen me palataan lähtöruutuun, sairaalan apteekkiin hakemaan flunssarokotteet mulle ja Tättikselle. Jannut on liian nuoria, pitää olla seitsemän saadakseen rokotteen apteekissa.

apteekissa odottamassa rokotuksia

ruuhkaa

Kotona meitä odottaa Martta. Martan patja kertoo meille uutisia siitä että meidän tytöstä on vihdoinkin tullut aikuinen. Se on hippasen alle 15 kk, ja vasta nyt sillä on ensimmäiset juoksut. Meidän kiertäessä lähilampea lauma muistaa kertoa jokaiselle vastaantulijalle että Martta on nyt aikuinen ja meidän pitää varoa ettei se tule raskaaksi koska me ei haluta koiranpentuja. Minä huokailen korvat punaisina, vastaantulijoitten epäilemättä salaa pohtiessa miten meillä voi olla aikuinen koira jota ei ole leikattu, täällä kun koirat leikataan usein jo kauan ennen kuin niitten kasvu on loppunut.

nyt se sit on täällä... pöksyaika

Martta ja Martan keppi

Etsin yläkerrasta Martalle jo keväällä tilatut pöksyt. Koira ei selkeästi arvosta alusvaatemuotia. Fredde on töissä pitkälle iltaan. lauma pakkaa huomiset eväänsä, mä editoin kuvia ja laitan laumalle ruuaksi lämpimiä leipiä ja pussikeittoa.  

eväitä torstaille