Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - keskiviikko



Puolimatkankrouvissa kello herättää viideltä. Aamulenkin sijaan hyppään suoraan sängystä suihkuun ja yritän muistaa levittää meikit naamalle oikeassa järjestyksessä, aina se ei oo ihan yksinkertaista – oli viikko kun vasta astuessani työpaikan ovesta sisään ennen kuutta tajusin unohtaneeni pukea legginssit. Onneksi mekko kuitenkin ulottui puolisääreen. Ennen puoltaseitsemää meidän rakennukseen pääsee vain kulkukortilla, mun kortti kelpaa 24/7/365. Onko se sitten onni vai kirous, sitä en osaa sanoa.


hiljainen on kylätie

mun vakkari parkkiruutu keskiviikkoisin

aurinko nousee

Kävelin työkavereitten kanssa hakemaan lounasta aurinkoisessa syyssäässä ja istahdin syömään leipäni mukavaan seuraan meidän keittiöön. Me puhutaan rapujuhlista ja etanoista, lastenkasvatuksesta ja lopulta syvennyn yhden meidän lääkärin kanssa keskustelemaan tulevasta esimiehestäni, oltiinhan me kumpikin mukana valitsemassa Dariusta.

aamupäivästä meni melkoinen osa selvitellessä suonensisäisen lääkehoidon kustannuksia

tärkeä työväline netin lisäksi




Juoksen palaveriin yläkertaan, istahdan takariviin kipeän tietoisena siitä että joudun luikkimaan ulos kesken tilaisuuden. Edessä vilahtelee lukuja ja raportteja, kuukautta eletty neljä päivää ja laskutusvirheitä on jo reilusti yli sadantuhannen taalan. Muuten joo ihan mielenkiintoista, mutta kun mulla ei ole mitään tekemistä laskutuksen kanssa. Matkalla autolle tervarin sairaanhoitaja kävelee yhtämatkaa. Se kysyy onko mulla vapaa iltapäivä, ja kun vastaan hakevani lapset koulusta aina keskiviikkoisin, se toteaa että ei ole vapaata – on toinen työpäivä ensimmäisen päälle.




Keskiviikkoisin poimin lauman koulubussilta vartin kahden jälkeen ajaakseni samantien takaisin sinne työpaikannurkille Tättiksen terapiaan. Tunnin se selvittelee päätään, mun katsellessa jannujen leikkejä odotushuoneessa. Kun Tättis pelmahtaa takaisin odotushuoneeseen me palataan lähtöruutuun, sairaalan apteekkiin hakemaan flunssarokotteet mulle ja Tättikselle. Jannut on liian nuoria, pitää olla seitsemän saadakseen rokotteen apteekissa.




apteekissa odottamassa rokotuksia

ruuhkaa


Kotona meitä odottaa Martta. Martan patja kertoo meille uutisia siitä että meidän tytöstä on vihdoinkin tullut aikuinen. Se on hippasen alle 15 kk, ja vasta nyt sillä on ensimmäiset juoksut. Meidän kiertäessä lähilampea lauma muistaa kertoa jokaiselle vastaantulijalle että Martta on nyt aikuinen ja meidän pitää varoa ettei se tule raskaaksi koska me ei haluta koiranpentuja. Minä huokailen korvat punaisina, vastaantulijoitten epäilemättä salaa pohtiessa miten meillä voi olla aikuinen koira jota ei ole leikattu, täällä kun koirat leikataan usein jo kauan ennen kuin niitten kasvu on loppunut.


nyt se sit on täällä... pöksyaika


Martta ja Martan keppi


Etsin yläkerrasta Martalle jo keväällä tilatut pöksyt. Koira ei selkeästi arvosta alusvaatemuotia. Fredde on töissä pitkälle iltaan. lauma pakkaa huomiset eväänsä, mä editoin kuvia ja laitan laumalle ruuaksi lämpimiä leipiä ja pussikeittoa.  



eväitä torstaille



Kommentit

  1. tohinaa riittää teidän päivissä!

    Kivoja nämä päiväraportit; pitäisi yrittää varmaan itsekin...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...