viikko elämästä - perjantai

perjantai-iltana kaupungilla

Perjantai julkaistaan poikkeuksellisesti lauantaina monestakin syystä. Ensinnäkin halusin mukaan edes yhden päivän joka kulkisi oikeasti aamusta iltaan sen sijaan että se katkeaa jonnekin meidän päivällisajan tietämille, siihen että puolihädissäni painan enteriä ja julkaisen pikaisesti kirjoitetun tekstin kuvien kanssa. Todellisuudessahan ilta jatkuu vielä senkin jälkeen. Toisekseen meillä oli eilen pitkästä aikaan suominaisten tiimipalaveri enkä kerinnyt kotiin kuin vasta kahdeksan jälkeen, ja sit mua olikin vastassa sylikaupalla kaipuuta, koulupapereita, palkintoja, sähköposteja ja kaikkea sekalaista. En siis kertakaikkiaan kerinnyt.

Perjantait on töissä aina jotenkin tragikoomisia. Kaikki – niin yleislääkärit kuin meidän potilaatkin – herää siihen todellisuuteen että on perjantai ja on elettävä kokonaista kaksi päivää ilman mahdollisuutta puhua kenenkään muun kuin päivystäjän kanssa. Toki meillä on se päivystäjä, jolta kysytään aina välillä ohjeita jalkasilsan hoitoon tai yleiseen ahdistuneisuuteen, huolimatta siitä että me hoidetaan hengityselinsairauksia. Perjantaina potilat muistaa myös että niitten lääkkeet on loppu, tai ettei vakuutus korvaakaan lääkitystä, ja niinpä perjantait on... perjantaisia. Sit on ne vakkarit, ne jotka kaikki tuntee nimeltä, ne jotka soittaa aina, tai vielä parempi, pelmahtaa vastaanotolle ihan vaan käväisemään.

näyttää rauhallisemmalta kuin onkaan

Koko perjantain mä kutisen, ja samalla edellisiltana otettu kyypakkaus tuntuu sumuna aivoissa. Ohimennessään joku aina käskee lopettaa raapimisen. Lopulta tervarin sairaanhoitaja liimaa mun pöytään post-itin jossa on aika lääkäriin kello 15:30. Lääkäri määrää kortisonikuurin saatesanoin, aloita vasta aamulla.

kolme lääkäriä ja yks lastenlääkäri yhteen viikkoon on vähintäänkin poikkeuksellista

Haen lääkkeet sairaalan apteekista ja kävelen autolle. Katson kelloa ja totean että haaveeksi jää ajaa ensin kotiin ja suuntaan suoraan meidän palaveriin. Matkalta alaitan tekstarin että olen etuajassa, jos nyt joku sattuu olemaan hollilla ja haluaa aloitella ajoissa viinilasillisen äärellä. Hyviä ystäviä, ystäviä pitkän ajan varrelta, kulkeneet mukana niin ilossa kuin surussa. Osan lapset jo aikuisia ja lentäneet pois kotoa. Tuntuu hyvältä vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa.

rakkaita ystäviä

Kotona odottaa päivän polttavat. Mitä koulussa tapahtui, mitä pitää täyttää ja allekirjoittaa, kuka sanoi kenellekäkin ja mitä. Fredde tekee edelleen töitä ja istuu palaverissa. Marttaa hinkkaa pöksypeppuaan seinään. Häädän lauman kylpyyn, juon Fredden kanssa lasillisen palaverin päätyttyä ja painelen lukemaan iltasatua laumalle. 

mua on odotettu kotiin

martan pöksyviikot vähän rajottaa tätä liikkumista

iltasatu

iltahalit