Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - perjantai

perjantai-iltana kaupungilla


Perjantai julkaistaan poikkeuksellisesti lauantaina monestakin syystä. Ensinnäkin halusin mukaan edes yhden päivän joka kulkisi oikeasti aamusta iltaan sen sijaan että se katkeaa jonnekin meidän päivällisajan tietämille, siihen että puolihädissäni painan enteriä ja julkaisen pikaisesti kirjoitetun tekstin kuvien kanssa. Todellisuudessahan ilta jatkuu vielä senkin jälkeen. Toisekseen meillä oli eilen pitkästä aikaan suominaisten tiimipalaveri enkä kerinnyt kotiin kuin vasta kahdeksan jälkeen, ja sit mua olikin vastassa sylikaupalla kaipuuta, koulupapereita, palkintoja, sähköposteja ja kaikkea sekalaista. En siis kertakaikkiaan kerinnyt.





Perjantait on töissä aina jotenkin tragikoomisia. Kaikki – niin yleislääkärit kuin meidän potilaatkin – herää siihen todellisuuteen että on perjantai ja on elettävä kokonaista kaksi päivää ilman mahdollisuutta puhua kenenkään muun kuin päivystäjän kanssa. Toki meillä on se päivystäjä, jolta kysytään aina välillä ohjeita jalkasilsan hoitoon tai yleiseen ahdistuneisuuteen, huolimatta siitä että me hoidetaan hengityselinsairauksia. Perjantaina potilat muistaa myös että niitten lääkkeet on loppu, tai ettei vakuutus korvaakaan lääkitystä, ja niinpä perjantait on... perjantaisia. Sit on ne vakkarit, ne jotka kaikki tuntee nimeltä, ne jotka soittaa aina, tai vielä parempi, pelmahtaa vastaanotolle ihan vaan käväisemään.


näyttää rauhallisemmalta kuin onkaan




Koko perjantain mä kutisen, ja samalla edellisiltana otettu kyypakkaus tuntuu sumuna aivoissa. Ohimennessään joku aina käskee lopettaa raapimisen. Lopulta tervarin sairaanhoitaja liimaa mun pöytään post-itin jossa on aika lääkäriin kello 15:30. Lääkäri määrää kortisonikuurin saatesanoin, aloita vasta aamulla.

kolme lääkäriä ja yks lastenlääkäri yhteen viikkoon on vähintäänkin poikkeuksellista





Haen lääkkeet sairaalan apteekista ja kävelen autolle. Katson kelloa ja totean että haaveeksi jää ajaa ensin kotiin ja suuntaan suoraan meidän palaveriin. Matkalta alaitan tekstarin että olen etuajassa, jos nyt joku sattuu olemaan hollilla ja haluaa aloitella ajoissa viinilasillisen äärellä. Hyviä ystäviä, ystäviä pitkän ajan varrelta, kulkeneet mukana niin ilossa kuin surussa. Osan lapset jo aikuisia ja lentäneet pois kotoa. Tuntuu hyvältä vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa.


rakkaita ystäviä





Kotona odottaa päivän polttavat. Mitä koulussa tapahtui, mitä pitää täyttää ja allekirjoittaa, kuka sanoi kenellekäkin ja mitä. Fredde tekee edelleen töitä ja istuu palaverissa. Marttaa hinkkaa pöksypeppuaan seinään. Häädän lauman kylpyyn, juon Fredden kanssa lasillisen palaverin päätyttyä ja painelen lukemaan iltasatua laumalle. 

mua on odotettu kotiin

martan pöksyviikot vähän rajottaa tätä liikkumista

iltasatu

iltahalit

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...