Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - lauantai

Viikon päättää lauantai. Julkaisen sen sunnuntaiaamuna kahvikupin ääressä hiljaisessa talossa. Ollipolli yskii yläkerrassa. Martta hinkkaa peppuaan - tästä kuva - ja muut nukkuu vielä. Kun arkipäivät on pitkiä ja työntäyteisiä menee lauantait aina harrastuksiin ja asioiden hoitamiseen. Takapenkkirivistöistä kuuluu pitkä huokaus matkan alkaessa ja joku kysyy aina säännöllisesti: ”Kuinka monta vielä ennen kuin mennään kotiin?”

Mä nukuin lauantaina pitkään ja tulin alakertaan siinä vaiheesa kun jannut veti jo vohveleita napaan Fredden johdolla.

Keitän itselleni kahvit ja kirjoitan tekstin perjantaille.

Yläkerrassa on kauppa ja me käydään Fredden kanssa ostoksilla. 

Martan mielestä homma kusee ja pahasti, enää ei pääse lenkille ja joutuu käyttämään näitä typeriä pöksyjä. 

Me kävellään jalkapalloharkkoihin lämpimässä syysmyrskyssä. 

Huoltojoukot seuraa treenejä kentänlaidalla.

Tättis juomatauolla.

Lounasta ennen kun me lähdetään meidän lauantaiturneelle.

Mukaan kahvit. 

Vettä sataa ja tuulee.


Eka kohde on viedä mun kone huoltoon. 

Nordstromilla tarjoillaan herkkuja ja mallinuket on eläviä. Mä käyn ostamassa aurinkopuuterin ja yritän löytää itselleni uuden sadetakin. Lopulta sadetakki löytyy J.Crewlta lauman jutellessa ystävien kanssa Legokaupassa.


Nää koklaa iPadeja kun mä sovittelen uutta konetta itselleni.

Sit seuraava vaihde silmään ja ruokakauppaputkeen...

Ensin aasialaiseen markettiin. 

Viinikaupasta voi hakea olutta omaan pulloon. 


Joo, se tosiaan on ihan laillista.

Ajettiin kuitenkin vaan ohitse. 

Bensaa tankkiin. 

Tää on se rankin osuus. Maitoa, lihaa, koiranhammasharjoja, viiniä, juustoa, leipää, aamiaisvohveleita...


Halloweenkaupasta käydään ostamassa puvut laumalle. 

...ja kauhistelemassa hautausmaan tyyppejä. 


Päivän satoa. 

Martta hinkkaa takapuoltaan kaapinoveen ja Kentsu tyhjentää tiskikonetta mun tehdessä lihakeittoa. 

Keiton kypsysessä me ehditään pelata muutama erä Mastermindia.

Meillä on kymmenen hengen ruokapöytä ja silti me aina syödään tässä keittiösaarekkeen ympärillä. 

Tättis lukee kirjaa mun vieressä Fredden katsoessa Formulaa alakerrassa.

Mä luen jannuille Potteria. 

Asioidenhoitopäivänä askeleita tulee huomaamatta. 
Tää oli itseasiassa mielenkiintoinen kokeilu. Pitäis varmaan yrittää joskus toistekin. On taas sunnuntai. Fredde lähtee tänään työmatkalle Nevadaan. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...