Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - maanantai

Mä en ole koskaan ymmärtänyt vihata maanantaita. En tiedä miksi, Viimeviikon sairastumisen takia tiesin että tänään saattaa olla edessä sotku jos toinenkin, toisaalta ehtiihän tuon - yksi kerrallaan... Jotenkin tavaksi on tullut tehdä maanantaisin pitkä päivä, ehkä siksi että virtaa on vikonlopun jäljiltä enemmän, Fredde sanois että pääsee viimeinkin duuniin lepäämään, mutta jotenkin se päivä vaan tuntuu aina maanantaisin venähtävän.

Kello soi 5:30, tossut jalkaan ja lenkille Martan kanssa...

Lauma laittaa itse omat eväänsä aina edellisenä iltana. Aamulla mä otan eväslaukut jääkaapista ja laitan niihin kylmäelementit. Tättiksellä on vaihteeksi mukanaan termos, jossa lounaaksi kaurapuuroa - ihan omasta toiveesta. 

Mun ja Martan hetki... kupillinen kahvia, koira ja muutama blogi

Mun on pitkään pitänyt ottaa kuva Volvon penkistä. Musta on jotenkin ihanan rintaa röyhistyttävän pohjoismaalaisisänmaallista - onko toi edes sana - että ne on ommelleet saumaan ruotsinlipun. 

melkein perillä...

Kahdesti päivänaikana tuli asiaa sairaalan puolelle

Luovutin ja kävin itsekin lääkärissä. On kieltämättä ihan armottoman kätevää että se omalääkäri on töissä samoissa tiloissa kuin minä itse. Mun lääkäri Lekha on syntyperältään intialainen, maailman mukavin ja paras. 

viidenpintaan suljen koneen ja lähden kotiin


...ja sit pakataan taas eväitä seuraavalle päivälle

iltaviini

jos on hautonut takapuoltaan toimistossaan  liki kymmenen tuntia on melkein kuusituhatta askelta ihan jees... vessaan kun on ehkä kymmenen askelta ja keittiöön suunnilleen saman verran. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Reetta3. lokakuuta 2016 klo 22.32

    Jee, mä tykkään näistä kuvapäivityksistä! Toki teksteistäkin, mutta arkikuvat siitä, mitä sikmä näkee, on jotenkin tosi kiinnostavia aina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää