Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - maanantai

Mä en ole koskaan ymmärtänyt vihata maanantaita. En tiedä miksi, Viimeviikon sairastumisen takia tiesin että tänään saattaa olla edessä sotku jos toinenkin, toisaalta ehtiihän tuon - yksi kerrallaan... Jotenkin tavaksi on tullut tehdä maanantaisin pitkä päivä, ehkä siksi että virtaa on vikonlopun jäljiltä enemmän, Fredde sanois että pääsee viimeinkin duuniin lepäämään, mutta jotenkin se päivä vaan tuntuu aina maanantaisin venähtävän.

Kello soi 5:30, tossut jalkaan ja lenkille Martan kanssa...

Lauma laittaa itse omat eväänsä aina edellisenä iltana. Aamulla mä otan eväslaukut jääkaapista ja laitan niihin kylmäelementit. Tättiksellä on vaihteeksi mukanaan termos, jossa lounaaksi kaurapuuroa - ihan omasta toiveesta. 

Mun ja Martan hetki... kupillinen kahvia, koira ja muutama blogi

Mun on pitkään pitänyt ottaa kuva Volvon penkistä. Musta on jotenkin ihanan rintaa röyhistyttävän pohjoismaalaisisänmaallista - onko toi edes sana - että ne on ommelleet saumaan ruotsinlipun. 

melkein perillä...

Kahdesti päivänaikana tuli asiaa sairaalan puolelle

Luovutin ja kävin itsekin lääkärissä. On kieltämättä ihan armottoman kätevää että se omalääkäri on töissä samoissa tiloissa kuin minä itse. Mun lääkäri Lekha on syntyperältään intialainen, maailman mukavin ja paras. 

viidenpintaan suljen koneen ja lähden kotiin


...ja sit pakataan taas eväitä seuraavalle päivälle

iltaviini

jos on hautonut takapuoltaan toimistossaan  liki kymmenen tuntia on melkein kuusituhatta askelta ihan jees... vessaan kun on ehkä kymmenen askelta ja keittiöön suunnilleen saman verran. 



Kommentit

  1. Jee, mä tykkään näistä kuvapäivityksistä! Toki teksteistäkin, mutta arkikuvat siitä, mitä sikmä näkee, on jotenkin tosi kiinnostavia aina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...