Siirry pääsisältöön

keskiviikko, maraskuun 13. - uber


Kun aamupäivällä törmään Starbuckissa naapuriin ja kerron miten mun keskiviikot noin yleensä kulkee hän on kauhuissaan ja kysyy jossakin siellä huokauksen alla että eikö Fredde vois vähän auttaa... Vastaan että Freddehän auttaa, että just nyt se on hakemassa sitä yhtä lasta sieltä terapiasta jotta mä voin hakea toisen koulusta ja viedä sen kognitiivisiin testeihin ja hoitaa asioita ja ajaa sen sitten terapiaan ja Fredde on vastassa kun ne tulee koulusta ja... Keskiviikot nyt on vähän haastavia täälläpäin, jotta sääliä saa. Keskiviikkoisin istun autossa. Yleensä aikalailla koko päivän. Tämän päivän postauksessa pääsette mukaan mun ajelulle, edes ja taas, ja taas ja edes. 


Huomenta, kello on kasi ja me lähdetään.

On aika sumuista...

...onneksi ei tartte olla yksin. me ollaan kaikki menossa Tättiksen koululle. Matkaa on edelleen liki kilometri.

Koulu näkyy jo, seuraavaksi se oppilaan autosta tipautus härdelli... tämä harjoitus sujuu osalta paremmn kuin toisilta.

Sisää ja ulos... valtaosa oppilaista kulkee kuitenkin jalan tai pyörällä. 

Hyvää koulupäivää nuppuseni!

Nokka kohti seuraavaa osoitetta.

Tänään ei ole ruuhkaa... missäköhän kaikki muut on?

Terapiaan...

odotushuoneessa on hyvä selailla aikakauslehtieä. 

Jannu jäi terapiaan, Fredde hakee... mä lähden poimimaan seuraavaa lasta kyytiin. 

Samaa tietä toiseen suuntaan...

Vielä hymyilyttää. 


Takaisin sumussa. 


Seuraavaan kyytiin tarttee kahvin mukaan. 



Koululla on rauhallisempaa tähän aikaan. 

Sieltä se neito tulee...





Oman kaupungin keskustassa.

Tättiksen testaus on koulupiirin pääkonttuurilla.


Vähän jännittää vaikkei tässä voi erityisesti onnistua tai epäonnistua. 

Pakkasin itselleni eväät toisen testin ajaksi...

Reilussa tunnissa sain aikaan tän. 


Lounasta ranskalaisessa kahvilassa.

Lisää oman kaupungin keskustaa.

Tartten lisää tonttulankaa hoitamaan keskivaikeaa tonttumaniaa.

Matkalla kotiin.




Migreeni on aika syvältä... onneksi apu löytyy mun käsilaukusta. Iltapäivän koulutunnit voi kuitenkin unohtaa.


Mun apulainen ja uljas ratsu. 

Taas mennään...

Itse ajava auto! Nää on meillä vielä kohtuullisen harvinaisia, Californiassa paljon yleisempiä.




Tunnetteko jo oven? Toinen lapsi terapiaan. Sama paikka, eri terapeutti. 


Tättiksen terapian aikana ehtii ruokakauppaan. 












Odotushuoneissa valmistui tänään tää tyyppi. 

Illalla vielä kertaalleen...

Tanssitunnille.








Mun ajopäivä päättyi tähän. Fredde käy hakemassa Tättiksen tanssitunnilta. Kilometrejä mahtui yhteen keskiviikkoon aika monta... 138km yhteen päivään ja nurkkapyöritykseen, Helsinki-Hanko tai Helsinki-Kotka ja vähän päälle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...