Siirry pääsisältöön

sunnuntai, marraskuun 17. - keskoset

Olihan se vähän pieni vaikka oli olevinaan iso.
Jos mä sanon että tää satavuotias painaa yli kolmekiloa niin uskotko?



Taputan vauvan jalkapohjaa... taputan uudestaan ja sylissä makaava lapsi havahtuu, avaa silmät ja vetää syvään henkeä, vähitellen kasvojen sinisyys väistyy. Meidän lapsella on apnea, se unohtaa aina välillä hengittää, etenkin silloin kun syödään. Apnea johtuu keskosuudesta, siitä että lapsi syntyi ennen kuin oli oikeastaan valmis syntymään. Ei mua pelota, se on meidän tavallista, ihan niin kuin se että lapsia on kaksi tai että sillä samalla lapsella on sydämen sivuääni. Olen onnellinen siitä että ne on tässä. Pelkäsin koko raskauden eikä tämä oikeastaan tunnu enää missään, tätä minä voin hallita, voin taputtaa jalkapohjaa ja muistuttaa toista että sen pitää hengittää. Voin hallita kolmen tunnin imetysvälejä, voin hallita hengittämistä, voin hallita infektioriskiäkin. Raskautta en voinut hallita, tätä voin.

Se unohti hengittää vielä kuukauden ikäisenäkin, vaikka silloinhan sen vasta piti syntyä.


Tänään vietetään kansainvälistä keskoslasten päivää. Keskoseksi lasketaan ennen raskausviikkoa 37 syntynyt vauva, keskosia ovat siis muutkin ennenaikaiset kuin ne mielikuvien kämmenenkokoiset, elämästään taistelevat pienet, ihanat mytyt jotka kasvavat sairaalassa ensimmäiset viikot tai jopa kuukaudet. Aiemmin keskosuuteen yhdistettiin pienipainoisuus (SGA), ja se toki on edelleenkin osa monen keskosen matkaa, mutta nyttemmin tiedetään että myös moni täysiaikainen lapsi saattaa syystä tai toisesta syntyä pienipainoisena, tai vaihtoehtoisesti on keskosiksi lukeutuvia pieniä ihmisenalkuja jotka eivät painonsa puolesta soi vanhaan keskosenmääritelmään.

Sitä unohtaa että kaksivuotias isosisko oli aika iso näihin kahteen verrattuna.


Myös meidän perheessä kasvaa kaksi keskoslasta. Nämä keskoset eivät syntyneet kovin varhain, eivätkä kovin pieninäkään, oikeastaan jannut olivat kaksosiksi sen verran isoja, että kävin sokerirasituksessakin muutaman ylimääräisen kerran ja herrojen kasvua seurattiin ultrassa loppuvaiheessa viikoittain. Isoja miehiä (LGA), liian vähän lapsivettä ja aika paljon huolta. Usein ajatellaan että huoli liittyy lapsen liian vähäiseen kasvuun, unohdetaan että myös liian nopea kasvu on huolestuttavaa. On parempi pysytellä siellä keskikäyrällä. Lopulta todettiin että herrat voivat paremmin kohdun ulkopuolella ja niin jannut syntyivät päälle kolmikiloisina raskausviikolla 36. Sivuhuomautuksena todettakoon että noin keskimäärin kaksoset syntyvät raskausviikolla 35 ja painavat noin 2,300 grammaa. Keskimäärin kaksoset aloittavat elämänsä keskosina ja jo muutoinkin haastavaa kaksosarkea sävyttävät keskosuuden mukanaan tuomat lisähaasteet.

Ja sit ne kasvoi...


Pienellähän me päästiin. Toinen pojista kärsi lievästä apneasta ja saattoi aina välillä unohtaa hengittää. Sama lapsi on myös pienen ikänsä sairastanut infektioastmaa joka liittynee keuhkojen kehittymättömyyteen ja jota voidaan pitää lievänä versiona bronkopulmonaalinen dysplasiasta (BDP), keskosille ominaisesta hengityselinsairaudesta. Mietin usein että turhan monella tuntemallani kaksosella on muitakin haasteita, lukihäiriöitä, oppimisvaikeuksia, keskittymishäiriöitä ja muita neurologisen kirjon haasteita. Kuinka moni näistä liittyy perimään? Kuinka monessa syynä on ennenaikaisuus? Onko sillä edes väliä sillä rakkaitahan ne on, ihan sellaisenaan.

Edelleen me tehdään tätä aina toisinaan... hengittäminen voi edelleen olla välillä vähän vaikeeta. Oli aika kun musta tuntui että kaikki kiitospäivät ja joulut vietettiin ensiavussa hengittelemässä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi