Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle. Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
:D Jee! Oot sä kyllä töitä puskenutkin!
VastaaPoistaLukion ruotsinmaikka tapasi antaa kymppi plus plus plussan, jos oli tehnyt kokeen lisätehtävätkin (mikähän järki niissä oli, ei ne heikommat niitä kuitenkaan tehneet). Tuo ylempi tulos taitaa myös täyttää ko. arvosanan kriteerit. Bra jobbat! :)
VastaaPoistaJoo, ekstra pinnat on lisätehtävistä ja yhden extraextrapisteen sain siitä et oli ainoa, joka palautti lisätehtävän vielä ajoissakin ;)
PoistaMä alan ymmärtää sun "suorittaja"menneisyyttä, tyyppihän hakee täydellisyyttä. Tsemppiä muru sun suureen urakkaan.
VastaaPoistaYritän opetella armollisemmaksi itseäni kohtaan - huonolla menestyksellä, päätä seinään hakaten...
Poista