Siirry pääsisältöön

vihdoinkin viikonloppu?

Sunnuntaiaamu, ekaa kertaa moneen viikkoon ei ensimmäisenä ole mielessä että pitäis... lukea-opiskella-oppia-muistaa-harjoitella.

Eilinen oli sanalla sanoen rankka.Sellainen päivä kun joutuu tahtomattaan miettimään mikä mielenhäiriö sai ihmisen hankkimaan lapsia... Hirvittävä litannia hoidettavia asioita ja ryhmästä kaksi selkeästi sitä mieltä et meidän olis pitänyt tehdä jotakin muuita tai ehkä mieluiten olla tekemättä yhtään mitään. Alkuiltapäivästä M oli jo menettänyt hermojensa lisäksi iPad oikeutensa ja K veteli kunnon itkupotkuraivareita autossa ja oli siinä raivotessaan onnistunut kynsimään myös sisarensa... me etupenkkiläiset lähinnä väännettiin volaa kovemmalle, tarjoiltiin laastareita ja huokaistiin syvään. Tänään pitäis yrittää lähestyä sitä listan toista puolikasta...


GT tuli tarpeeseen

Illalla me lopulta sanottiin yhdessä L:n kanssa ääneen se mikä ollaan tiedetty jo jonkin aikaa. Koira on sairas. Mä epäilen että sillä on joko kortisolinylituotanto-ongelma, munuaisten vajaatoiminta tai kilpirauhasen toimintahäiriö. Se laihtuu silmissä, kutisee ja sillä on aivan tolkuton nälkä, mä pelkään että se syö kohta meidät... huolimatta siitä että mä ruokin sen nykyään kolmesti päivässä. Huomenna on pyhä, tiistaina autismiklinikka, keskiviikkona terapiat... jos vaikka torstaina sais Koiran tutkittavaksi. Mulla on aavistus siitä, että meillä saattaa jouluna olla koiranpentu. Onneksi se on kuitenkin edelleen muuten oma iloinen itsensä.

ei se nyt ihan heti kai hautaan kaadu...

...kolme vastaan yksi, yksi voitti.



O:lla edelleen ripuli, ja aamiaisensa se jakaa tänäänkin halukkaiden kesken. M valittaa uupumusta ja vatsaa, mutta syö kuitenkin kolme pannaria ja kaks makkaraa. K on siirtynyt vatsakivusta valuvaan nenään. Mulla ja L:llä toistaiseksi vaan lihakset kipeinä... probiootteja, valkopippuria, c-vitamiinia, d-vitamiinia ja muut mahdolliset poppakonstit on edelleen käytössä. Marraskuu. En muista koska meillä ei olis ollut marraskuussa jotakin käsittämätöntä tautia.

Lauantai-iltana talon hiljennyttyä - pojat saatu nukkumaan - L ja M pelaa monopolia, Mä teen M:n kanssa läksyjä ja mä päätän taas kerran olla myymättä niitä ebayssä.

M ja L on siirtyneet lasten Monopolista ihan oikeeseen

"mimio" on lukemaanoppimisohjelma ja valtaosa lukuläksyistä on täällä


I too, pledge allegiance...

apinanpentu syö iltapalaa

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Kisu11. marraskuuta 2013 klo 1.27

    Voimia sulle (teille) lauman kanssa tuollaisina päivinä. Toivottavasti koiralla ei ole mitään suurta vikaa ja toivottavasti vaiva on jotain lääkittävissä/muuten hoidettavissa olevaa. Minkä ikäinen koira on?

    T. nimimerkistä huolimatta koiraihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. marraskuuta 2013 klo 8.54

      Kiitos :) Koira on yksitoistavuotias hyvin nuorekas vanhaherra. Sain sille lääkärin torstaiaamuksi...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää