Siirry pääsisältöön

yksitoista

Syön aamiaiseksi pullaa ja juon kahvia. Yksi on jo pakattu bussiin, yksi lajittelee legoja ja kolmas katsoo telkkaria. Sen sijaan että istun tässä lueskelemassa, kahvittelemassa ja pohtimassa vastauksia Petran haasteeseen mun pitäis olla vinguttamassa luottokorttia eläinlääkäriasemalla; ne uudet verikokeet, erikoisruoka, lääkkeet... L joi mietti et josko Koirankin voi ilmoittaa meidän vakuutukseen neljänneksi lapseksi.



Haasteen säännöt
Kiitä haastajaa
Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
Ei takaisin haastamista.

Kiitos Petra!

Tää 11 faktaa on vaikea... onko mitään mitä en olis jo kertonut? Ööööö... justhan mä kirjoitin ne aakkosetkin...

1. Koko meidän perheellä on siniset silmät – paitsi Koiralla
2. Legot. Musta on ihanaa rakentaa legoista... majakka, lentokenttä, matkustajalentokone, jäätelöauto... Niitten ei montaa kertaa tartte houkutella mua rakentamaan.
3. Toinen vastaava intohimo on palapelit.
4. Pumpkin Pie on pahaa, Egg Nog ihan parasta kahvissa.

Oon omasta mielestäni aika tylsä tyyppi ja mun on vaikeeta keksiä 11 asiaa

5. Joulukuu on vuoden paras kuukausi enkä tosiaankaan ole sitä mieltä ettei aikuiset tartte joululahjoja, mä ainakin tartten.
6. Musta on ihanaa olla kotona yöpaidassa, tukkapystyssä... koko päivä.
7. Jätän asioita puolitiehen ja olen ylpeä kun torstaina valmistun ihan oikeesti.

Vasta kahdeksan, eiku seitsemän...

8. Juon kahvini mustana, maidolla, kylmänä, kuumana... haaleana ja makeena se on pahaa – sen egg nogin kanssa kuitenkin hyvää.
9. Keitän ja leivon noin pääsääntöisesti ilman reseptiä ja olen pulassa jos joku pyytää multa ohjetta... se kun oikeesti on ”vähän sitä, ja sit tippa tätä ja ripaus tota”. Huono puoli tässä on että sen saman reseptin toistaminen on liki mahdotonta kun en edes muista mitä viimeksi laitoin ruokaan.

Yks vielä - tai kaks...

10. ...ööö, mulla on aina lakatut varpaankynnet.


11. hmmm... lempijuomat on kahvi-punaviini-skumppa

11 kysymystä haastetuille:

Paras asia mitä sinulle on tapahtunut tänä vuonna?
Olen vihdoinkin aloittanut matkan kohti haaveitteni ammattia ja saan ensimmäiusen osan valmiiksi torstaina.

Oletko mielesessäsi työssä tällä hetkellä?
Kyllä ja ei. Harjoittelussa on ollut ihanaa. Sairaalatyö on mun juttu ja toivottavasti pääsen poian ihan oikeestikin töihin. Kotiäidin työ on palkitsevaa ja raskasta. Uskon olevani parempi kotiäidin työssäni jos mulla on osa-aikaisesti henkireikä toisaalla.

Viimeisin hankintasi kotiin?
Ööö... listalla on kaikenlaista lattiasta lähtien päättyen ehkä ikuisuusprojektiin ruokapöydäntuolit, mutta viimeisin tais olla olohuoneen sohvapöytä ($45) ja sit ne poikien yövalot ja kukkia ja...

Panostatko joulun viettoon?
Ehdottomasti, isosti ja koko rahalla. Koti puetaan jouluun heti Thanksgivingin jälkeen, joulukuusi tullee joulukuun puoliväliin mennessä. Kinkku laitetaan suolaantumaan joulukuun 10. ja... joo, oon jouluhullu – pahasti.

Päivän paras hetki?
Illalla kun lapset on menneet sänkyyn, tai sit aamu... uusi päivä ja kaikki on vielä mahdollista. 

Luottoreseptisi?
Katso yllä... mulla on paha tapa keittää kuin noita... hyppysellinen sitä ja ripaus tätä ja... bravuureja on paahtopaisti, joulukinkku, kalkkunan täyte, leipä...

Mieleenpainuvin kirja tältä vuodelta?
Nursing Assistant – A Nursing Process Approach – Basics
Tosiasiassa haluisin lukea myös oikeesti jonkun hyvän kirjan, mutta iltaisin nukahdan ennen kuin ehdin edes aloittaa…


Keräiletkö jotain, jos niin mitä ja miksi?
Kuoharipullonkorkkeja... pitäähän se nyt jotenklin pysyä ajantasalla siitä kuinka paljon sitä skumppaa tulee juotuja

Kotisi paras paikka?
Keittiön ruokapöydän ääressä.

 Katsotko telkkaria, jos niin mitä?
Greyn Anatomia, Parenthood, Good Wife, Modern Family, Solsidan

Joululahja toiveesi?
Vohvelirauta, polkupyörä, sellainen upporasvakeitin, alusvaatteita... olis kai pitänyt toivoa maailmanrauhaa tai eettisempää yhteiskuntaa tai kasvihuoneilmiön kumoamista tai...

Mun 11. kysymystä on kaikki jouluisia... liittynee siihen ruuanlaiton yhteydessä juotuun glögiin, tai ehkä taustalla soineisiin taloustieteilijöitten joululauluihin, vai oisko se ollut ne kuvat naamiksessa ystävän joulukoristeista:

Lempi joululaulusi?
Koska joulua saa alkaa fiilistelemään?
Jouluvaloja? Värejä vai pelkkää valkoista?
Mitä syöt jouluna? Kalaa? Kinkku vai kalkkuna?
Glögiä, skumppaa, kotikaljaa vai jotakin muuta jouluina?
Miten teillä avataan lahjat? Yksi kerrallaan vai kaikki yhdessä?
Koska teille tulee kuusi? Vai tuleeko? Aito vai kopio?
Vietetäänkö joulu omalla perheellä vai suuremmalla joukolla?
Mikä on joulun kohokohta?
Saada vai antaa? Molemmat?
Joulun tärkein perinne?

Kenet sit haastaisin? Itse oon vastaillut näihin kysymyksiin jo useamman päivän... Miten vietetään tyylipuhdasta joulua? Miltä näyttää joulun pikkulapsiperheessä? Entä maailmalla? Erityislapsen/lasten kanssa?

Veera ainakin oli jo jouluisissa tunnelmissa...
Humanistiakin pitää vähän kiusata
Miten sujuu Anna R:n eka joulu Kaliforniassa?
Entä Mikko, miten teillä vietetään joulua?
Joko Annalla vaihtuu rosmariini joulukuuseen?
Miten Valeäiti viettää joulua?


Äh, kenet vielä kutsun mukaan?

Nina, how about your first Christmas down south?
Sussun tietenkin...
Entä Paben joulu?

Sit kun saisin vielä kaikille kerrottua et oon haastanut ne...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän