Siirry pääsisältöön

loput aakkoset P - Ö

Poika. Ajattelin aina olevani enemmän pojan kuin tytön äiti. Se tuntui helpommalta, kai jo omasta taustastakin johtuen. Nyt poikia on kaksi, omia, ihania, keskenään erilaisia, omia yksilöitään. Eilen autossa mulla oli mielessä joku muukiin P-kirjaimella alkava tärkeä asia, tänään en enää muista mikä se oli... purkka, pihvi, puutarha, paini, puu...

Question. Meillä kysytään paljon – kaikenlaista... ”Mikä toi on?” – Hautausmaa. ”Mikä on hautausmaa?” – Se on paikka jossa muistellaan kuolleita. ”Ai, tiedätkö ketään joka on kuollut? T on, meidän veli... onko sun isä ja äiti kuolleet?” – Isä on kuollut ja isomummi ja...

Rakkaus, raivo, riemu... R on voimakas kirjain, voimakkaita sanoja. Raivo on hyvästä, sitä tarvitaan puhdistamaan ilmaa ja aikaansaamaan uutta. Ilman raivoa, moni asia jäisi syntymättä. Ruokakin alkaa R:llä. Mä oon hyvä rakastamaan ruualla, ja onko mitään ihanampaa kuin tuoreet raaka-aineet, pullo hyvää punkkua ja aikaa keskittyä laittamaan ruokaa.

Syntymä. Muistan jokaisen syntymän hetken. Muistan kaiken alleen hukuttavan onnen, muistan tyhjyyden ja muistan surun. Muistan hormonimyrskyn ja tunteen haavoittuvuudesta, avuttomuudesta ja hauraudesta, ei lapsen vaan minun. Sen pelottavan tunteen ettei minulla ole valtaa itseeni, en hallitse itseäni, en hallitse tilannetta.

Tulevaisuus, tahtotila... Haaveita ja unelmia on hyvä olla, niitä pitää olla, tai siis joku kai joskus jossakin sanoikin, että masentuneella ei ole unelmia ja haaveita. Elämä on kuitenkin opettanut että sillä on tapana muuttaa suuntaansa äkkiä ja arvaamatta, liikaa ei kannata suunnitella... tai mikäs siinä jos tykkää suunnittelusta ja varautuu myös siihen että suunnitelmilla on taipumus muuttua matkan varrella. Elämä on tahtotila. Mä koen jotenkin ahdistavan sen kun ihmiset – ihan hyväntahtoisesti ja rakkaudella – sanoo ettei ne ymmärrä miten me pärjätään. Mitä siihen vastataan? ”Pakkohan se on” – se viittaa mun mielessä siihen että tätä hommaa vedetään jotenkin jatkuvan tuskanhien vallassa. ”Tottakai pärjätään” – siinä taas on jotain omahyväistä, sanaton viittaus omaan erinomaisuuteen... Uesin tyydyn vastaamaan että kaikkeen tottuu ja elämä opettaa pärjäämään.

Uhma. Ei niinkään lasten vaan oma. Ehkä oma uhma ja se sisäinen prkle on aina ollut niin vahvca etten ole lastenkaan uhmia osannut sen kummemmin kokea. Lasten uhmaan oon osannut suhtautua aina asiaankuuluvalla huumorilla, osana elämää, kehitystä ja kasvua... Mitään ei synny ilman uhmaa.

Vimma. Moni varmaan sanois että meidän perhettä kuvaa tietynlainen mania. Me ollaan huonoja pysähtymään... kesäiltana istutaan kuistilla siemailemassa viiniä – ”rentoutumassa” – ja samalla kumpikin tekee listaa kaikesta siitä mitä siinä vois tehdä ja keskustelu etenee jotenkin näin; ”Pitäis tää kuistikin pestä ja maalata... olis hyvä sää tehdä se just nyt” – Mä haluisin siirtää noi pionit vähän vasemmalle ja tossa on noita rikkaruohojakin. ”Lähdetäänkö hakemaan vähän puuhaketta noitten puskien juurelle?” – Mä voisin samalla... Vähän kadehdin niitä jotka osaa vaan olla ja nauttia siitä olemisen sietämättömästä keveydestä.

Wine. Rakas harrastus viinit... Red Mountain, Horse Haven Hills, Indian Wells… ei viinejä vaan alueita josta tulee hyviä rypäleitä ja sen myötä ihania viinejä. En mä viineistä oikeesti mitään tiedä, tiedän mistä tykkään ja se riittää mulle. Tiedän että yhden alueen 2010 on parempi kuin 2011 – mun mielestä. Kaikki tässä vieressä, ajomatkan päässä...

Xenon. Kun yöstä tulee päivä. Syksyllä ja talvella on pimeetä täälläkin ja koska katuvaloja ei kauheesti nole on hyville ajovaloille käyttöä taajama-alueellakin.

Ystävyys. Ei siitä sen enempää.

Zoo. Eläintarha ja tää oma apinalauma. Kolme marakattia, vai oisko ne ehkä kuitenkin paviaaneja.

Å. Edustaa isänkieltä, iso osaa minuudessa. Siellä se on syvällä, mun kieli.

Äly. Äitiys. Ehkei se olekaan älyä vaan analyyttisyyttä ja tietynlaista kyvyttömyyttä heittäytyä tunteeseen. Äitiys on kuitenkin vahva tunnetila. Siinä tunteessa on jotakin pelottavaa, siinä voimassa jolla se hyökkää ylitse sillä hetkellä kun saattaa lapsen koulubussiin ja tajuaa näkevänsä sen vasta seuraavana aamuna... sillä tunteella on fyysinen voima.


Öljy. Oliiviöljy. Grapeseed oil, walnut oil, avocado oil… ympyrä sulkeutuu ja palaa ruokaan. Rakkudesta ja rakkaudesta ruokaan.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...