Siirry pääsisältöön

kaikki uusiks - taas

Joku sanois et me ollaan sisustajia, toisen mielestä pitäis ehkä jo rauhoittua, päättää mitä haluaa ja pitäytyä siinä. Useimmat ihmiset kai sisustaa kerran ja sit ne asuu. Huikein äärimmäisyys mun silmissä on ne jotka maalaakin kotinsa aina vaan uudestaan ja uudestaan samalla värillä – onhan se hyväksi havaittu. Sen äärimmäisyyden silmissä meidän täytyy olla pähkähulluja ja jotenkin levottomia.

Meidän koti on jatkuvassa muutoksessa. Lastenhuoneitten seinät on olleet näiden neljän vuoden aikana vihreät, pinkin, vaaleanpunaiset, violetit, yönsiniset, harmaat ja keltaiset. Keittiössä meillä on ollut tomaatinpunaista, mustaa ja nyt turkoosinharmaata – onko se edes väri. Keittiönpöytiä on ollut kahdentoista vuoden aikana kai neljä, sohvakalustoja kolme, ruokapöydän tuoleissa mennään vasta toisten kanssa mutta ne edelliset vaihtoi väriä petsatusta valkoisen kautta harmaaseen, kirjavaan ja taas valkoiseen ja sit taas harmaaseen. Sohvaa ja kirjahyllyä siirretään seinältä toiselle hetken mielijohteesta ja kirjakaappi liikkuu olohuoneesta keittiön kautta autotalliin. Joskus siinä on kirjoja, toisinaan astioita. Kirjahyllykin on ollut sekä keittiössä että olohuoneessa ja lasten sänkyjä me kuljetettiin yhdessä vaiheessa liki harrastuksenomaisesti huoneesta toiseen huolimatta siitä että ne piti aina purkaa ja kasata uudestaan.

Lastenhuoneet keväällä 2013:






Alakertaa ennen:






Keväällä tehtiin pihaa, nyt syksyllä on tehty taas kotia. Edellisen kerran M:n huone sisustettiin maaliskuussa 2013, se ei nukkunut siinä huoneessa kovin montaa yötä. Mä uskon että tän syksyn projekti sopii paremmin sen persoonaan. K taas on kinunnut Batman huonetta kohta vuodenpäivät, nyt sillä on sellainen. Alakerran remontti alkoi keväisistä maalaustalkoista ja siitä yleisestä tuntumasta pyrkiä kepeämpään ilmeeseen.

M:n huone tänään:





Vanha ruokapöytä ja ne ikiaikaiset tuolit sai - aikakauslehtitermein - uuden elämän jannujen huoneessa:



Keittiön ja ruokailutilan muodonmuutos:

meillä on naapuri jonka mielestä nää hienot italialaiset tuolit on puutarhakalusteet ja jonka mielestä toi pöytä epäilemättä kuuluis kaatikselle, onhan se jätepuusta tehty






Olkkarikin on taas uusi:






telkkarin tilalle saatiin kauan kaivattu takka


Kommentit

  1. Tosi kivan näköistä! Yhtä aikaa jotenkin rentoa ja kuitenkin tyylikästä. :)
    Mukavaa, jos vastakin laittelet säännöllisesti näitä sisustuskuvia.

    VastaaPoista
  2. Ihan miu mau mukkaan. Viihtyisin! :) Tuo uusi ruokailuryhmä on vielä paremman oloinen kuin aiempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se edellinen olikin halvalla hädässä ostettu kun ei enää mahduttu sitä edeltävän pöydän ääreen.

      Poista
  3. Ihanan raikkaat värit, varsinkin lasten huoneissa! Muutenkin tykkään, ettei ole mitään röyhelöistä ja yli-imelää, pikkusievää tyyliä vaan jotenkin skandinaavisen selkeää... vai liekö se skandinaavista vai mitä. Jokatapauksessa hyvältä näyttää!

    Miten määrittelisit millaiset tyylisuunnat sisustuksessa ovat nykyään suosituimpia Yhdysvalloissa esim keskiluokan keskuudessa ja teidän osavaltiossanne? Varmaan on paljon vaihtelua, mutta onko sielläpäin runsaasti sellaista hieman pramean imelää tyyliä vai onko myös selkeälinjaista ja pelkistetympää tyyliä paljon?

    Mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtelua on joo laidasta laitaan. Yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta ja se että asutaan kulttuurien sulatusuunissa on vielä omiaan lisäämään sisustustyylien kirjoa. Intialaiset tykkää noin keskimäärin tummasta ja raskaasta, monet aasialaiset taas sisustaa jopa suomalaisen silmin varsin askeettisesti, afrikkalaiset on pääsääntöisesti käytännöllisiä jne.

      Muodikkainta just nyt on moderni sisustaminen selkeälinjaisesti.

      Poista
  4. Te ootte pähkähulluja ja jotenkin levottomia. Terv, se toinen äärimmäisyys :)

    Ei vaan, hienojahan noi ovat. Kiva kun on visiota, osaamista ja jaksamista laittaa. Meillä on vähän puutteita kaikissa noista, joten ei tule kotia niin laitettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaanhan me pähkähulluja, myönnän, ja levottomiakin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...