Siirry pääsisältöön

vapaus mennä naimisiin

Tasa-arvoinen avioliittolaki koskettaa etäältä. Meillä se meni läpi jo jokunen vuosi takaperin ja sen jälkeen on muita osavaltioita liittynyt mukaan matkaan tasaisena virtana. 35 osavaltiota 50 on hyväksynyt tasa-arvoisen avioliittolain, yhdeksässä osavaltiossa asia on tällä hetkellä vireillä. Se tekee yhteensä 44 osavaltiota niistä 50:stä.

http://www.freedomtomarry.org/states/

 Yhdysvaltoja on kai perinteisesti pidetty jotenkin vähintäänkin puoliahdasmielisenä, aika ”uskovaisena” eikä vähimmässäkään määrässä kovin edistyneenä näissä asioissa. Silti Suomessa, sivistyneessä ja edistyksellisessä Pohjoismaassa, eduskunnan lakiovaliokunta äänestää lakialoitteen nurin. Miksi? Onko tilanne ensiviikolla eduskunnan äänestyksessä toinen? Henkilökohtaisesti en taida tuntea ketään joka ainakaan rohkenisi ääneen myöntää tätä lakialoitetta vastustavansa. Onko siis niin etteivät päättäjät kuuntele kansalaisia?

http://www.freedomtomarry.org/landscape/entry/c/international



Ajattelen näin keskiluokkaisena heteroäitinä asiaa lasteni kannalta. Minä en tiedä tuoko joku lapsistani tulevaisuudessa kotiin samaa suokupuolta olevan tyttö- tai poikaystävän. Sen tiedän että toivon omille lapsilleni oikeutta mennä naimisiin ja muodostaa perhe, jos he näin haluavat. Toivon että heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta he saavat mahdollisuuden aviopuolisoon ja lapsiin. Toivon että heistä kasvaa onnellisia aikuisia, puolisolla tai ilman. 

Freedom to Marry

Mitä niihin mahdollisiin lapsiin tulee, lapsi kärsii siitä ettei hänellä ole rakastavia vahempia ja/tai turvallista ympäristöä kasvaa. Lapsi ei kärsi siitä että hänellä on kaksi isää tai kaksi äitiä, tai isä ja kaksi äitiä tai äiti ja kaksi isää. 




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää