enää kaksikymmentäkolme tuntia

• Sohvassa ja nojatuolissa viillot. Nyt jo korjattu liimalla, sellaisella jossa luki että se aiheuttaa syöpää ja sairaita lapsia.
• Kaksi leikeltyä yöpaitaa.
• Kaksi flunssaa. Ei kovin pahaa onneksi. Nuhaa ja kurkkukipua.
• Yks varvas mustelmilla - mun. Näyttää rumalle. En tiedä mitä tapahtui.
• Yhdet rikkimenneet silmälasit. Nyt jo taas korjattu.
• Pullopommi yhden lapsen koulussa.
• Mutteri – kirjaimellisesti – nenässä, ei tosin mun. Se onneksi hoitui koulutuksella, ammattitaidolla ja tuurilla.

Mietin mitä unohdin, ihan rauhalliseltahan toi lista ainakin kirjoitettuna näyttää. Suuret tunteet ja tuska kun ei näy siinä. Siinä sivussa on sit biletetty halloweenit kouluissa ja kodeissa, käyty koulua, tehty läksyjä, luettu kirjoja, harrastettu, leikitty ja eletty elämää. On syksy. Sataa vettä. Sataa paljon vettä.

Aina hetkittäin tajuan miten kummalliselta meidän juttujen täytyy aina välillä näyttää ulkopuolisesta. Viimeksi tänään aamulla tiputtaessani O:ta luokkaansa. Jäin puhumaan yhden äidin kanssa ja kuulen kuinka opettaja kommentoi O:lle vähän hämmentyneenä et ”ai, siis sun veli söi sun läksyt?” Sekaannun keskusteluun ja kerron opettajalle että K oli tosiaan popsinut veljensä kotitehtävämonisteen autossa. Opettaja katsoo mua hetken ja tyytyy toteamaan että; ”Aha” Mä nauran vielä autossakin. Näin meillä. Se klassinen selitys koirasta joka söi läksyt on meillä veli.

Eilen juttelin klinikan käyttäytymistieteen vastaanoton kanssa K:n jutuista ja siitä pitääkö sitä testata vielä lisää vai ei. Sain mielenrauhan. Meidän psykiatri on alallaan arvostettu lastenpsykiatri ja ne oli sitä mieltä että siltä saatu diagnoosi on riittävä, jopa koulupiirille. Mun silmissä se meidän psykiatri on sellainen psykiatrin stereotypia –  melko omaperäinen – ja L ei pysty käymään sen vastaanotolla lasten kanssa koska se on nainen jolla on viikset. Varasin O:lle ajan toimintaterapeutin arvioon. Aamulla kävin itsekin silmälääkärissä ja tilasin itselleni ihan virallisestikin lukulasit. Iltapäivällä me käytiin näyttämässä M:n käsiä ja varpaita lääkärissä ja epäilys siitä että se ihon repiminen on psyykkistä tuli todistettua oikeeksi. Huomenna voidaan sit jutella aiheesta psykiatrin vastaanotolla.

Kaiken kaikkiaan hyvä viikko kaikkine kommelluksineen. Ihanaa saada L huomenna kotiin. Tänään me pidetään lettukestit.