Siirry pääsisältöön

merilevää kortisoni ja punkkua

Tää menee aina samalla tavalla. Yhdistelmä ”yllättäin” - tapahtuu vaan kerran vuodessa - kylmenevä sää, laiska mutsi ja joku salainen toive siitä et tää vuosi kuitenkin ehkä olis erilainen. Taistelu atooppista ihottumaa, kuivaa ihoa ja kortisonirasvaa vastaan tulee yhtäkkiä ja puun takaa.

eilen aamulla, 13,8C sisällä ja 4C ulkona auringossa


Tosiasia kun on kuitenkin se että silloin joskus aikanaan, Suomen talvessa ja keskuslämmityksen kuivuudessa mun oma garderoobi rajoittui talvisin pehmeisiin vaatteisiin, sellaisiin jotka ei – ehkä - hiertäneet ihoa rikki ja ehtymättömään varastoon eri versioita apteekin rasvoista joita ostettiin litroittain.  Eihän tän siis mikään yllätys pitäis olla.

Säätiedotus lupasi kylmää säätä viime viikonlopusta alkaen. Kylmä tarkoittaa siis yöpakkasta ja päivällä aurinkoa ja muutamaa lämpöastetta. Mä ostin kaupasta jotakin merilevämerisuolakylpysysteemiä noille ja samalla purkillisen merilevärasvaa. Piti olla parasta kuivalle ja atooppiselle iholle.

ostin mä silloin myös huulipunaa - ekaa kertaan varmaan kymmeneen vuoteen - ja tollasta kulmakarvageeliä

Haalea kylpyvesi, pois kylvystä sormenpääindikaattorin mukaisesti ja runsaasti rasvaa päälle. Ei auttanut merilevät. Eilen kaikki kolme jo raapi itseään ja autossa M mumelsi tuskin ymmärrettävästi et sen huulet vuotaa verta. Aamulla mun suihku kirveli iholla.

Lauantaina ajetaan siis sen paremman kosmetiikkakaupan kautta kotiin. Mukava kassillinen CeraVe:n pesuaineita ja eripaksuisia rasvoja ja e-vitamiinihuulihoidetta. Näillä meillä on lääkärinmääräyksestä hoidettu atooppista ihoa jo vuosia. Taas haaleaan kylpyyn, hellä pesu sillä rasvapesulla ja päälle paksua rasvaa. Paljon paksua rasvaa. ”Älkää koskeko mihinkään! Älkää ainakaan koskeko seiniin!”



Tänään sama hoito. Huomenna saatan joutua soittamaan lääkäriin ja pyytämään taas sitä kortisonivoidereseptiä.


Onneksi tätä jatkuu meillä vaan hetken. Viimeistään maaliskuussa voi rasvaamisen taas lopettaa ja olla jokavuotisen yllättynyt tilanteen iskiessä päälle muutamassa päivässä marraskuussa. Ehkä tältä vältyttäis jos en olis niin laiska ja muistaisin aloittaa sen rasvaamisen ajoissa?

onneksi kuitenkin on viini

pullo numero #979



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi17. marraskuuta 2014 klo 6.12

    Hei!

    Onko teillä aina talvisin noin kylmä? Tarkoituksella? Itse on asunut Brittein saarilla ja en ikinä tottunut siihen, että sisällä oli juurikin reilu 10 astetta lämmintä (kylmää) talvikuukausina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. marraskuuta 2014 klo 8.10

      Me käännetään lämmöt pois päältä aina yöksi koska lämmittäminen on niin järkyn kallista täällä. Samoin lämmitys pidetään päällä vaan siinä tilassa missä kulloinkin ollaan. Mutta joo, ei täällä talvisin kenelläkään ole niitä suomalaisia lukemia sisällä vaan sellainen +18C on jo ihan jees.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää