Siirry pääsisältöön

aamulla

Kävelin aamupakkasessa M:n kanssa bussipysäkille. Sillä oli lapaset kädessä, paksu pipo päässä ja päällä toppatakki, jalassa UGG:it. Edessä kävelevällä tytöllä oli polvipituiset legginsit, tennarit, ohut toppatakki, paljaat sormet ja paljas pää. Rattaissa istui pieni poika yöpaidassaan. Isällä oli jalassaan flipflopit. Mä palelin niitten puolestakin ja muistin taas miksi ne telkkarissa erikseen aina muistaa kertoa että siellä on oikeesti kylmä, ja että olis hyvä pukea päälle välttääkseen hypotermiaa ja paleltumia.

Kotona keitin kupillisen kahvia, asetuin tähän koneelle jannujen leikkiessä hippaa ja törmäsin videoon.

Ei mulla tänään muuta.




Eduskunnassa tuumitaan parhaillaan kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jos Suomen evankelisluterilaisen kirkon papit saisivat hoitaa tuon äänestyksen, jaa-ääniä olisi enemmän. (Papistosta lakia kannattaa 44 %, vastustajia on 41 %.) 

Kuinka on eduskunnan laita: ovatko erilaiset perheet silmissänne tasa-arvoisia?

Videolla esiintyvät papit tulevat kaikista Suomen hiippakunnista ja nostavat peukalon pystyyn jaa-äänen merkiksi. He kannattavat lainsäädäntöä, joka toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Heille kaikkien seurakuntalaistensa perheiden tasa-arvoinen kohtelu yhteiskunnssa on tärkeää.
Jos papit saisivat äänestää, jaa-ääni voittaisi. Kuinka on sinun ammattikuntasi laita? Tule mukaan peukuttamaan, olit sitten leipuri, opettaja, juristi tai rakennusinsinööri. Mukaan pääset täällä:
Peukuta sinäkin tasa-arvoista avioliittolakia #tahdon2013 #tahdon2014

Kommentit

  1. http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/uuden-avioliittolain-paradokseja/1928929

    Yllä yksi toinen näkökulma. Ei mulla muuta.

    - Yksi Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva joka näkee asiat toisin. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valintakysymys.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...