Siirry pääsisältöön

aamulla

Kävelin aamupakkasessa M:n kanssa bussipysäkille. Sillä oli lapaset kädessä, paksu pipo päässä ja päällä toppatakki, jalassa UGG:it. Edessä kävelevällä tytöllä oli polvipituiset legginsit, tennarit, ohut toppatakki, paljaat sormet ja paljas pää. Rattaissa istui pieni poika yöpaidassaan. Isällä oli jalassaan flipflopit. Mä palelin niitten puolestakin ja muistin taas miksi ne telkkarissa erikseen aina muistaa kertoa että siellä on oikeesti kylmä, ja että olis hyvä pukea päälle välttääkseen hypotermiaa ja paleltumia.

Kotona keitin kupillisen kahvia, asetuin tähän koneelle jannujen leikkiessä hippaa ja törmäsin videoon.

Ei mulla tänään muuta.




Eduskunnassa tuumitaan parhaillaan kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista. Jos Suomen evankelisluterilaisen kirkon papit saisivat hoitaa tuon äänestyksen, jaa-ääniä olisi enemmän. (Papistosta lakia kannattaa 44 %, vastustajia on 41 %.) 

Kuinka on eduskunnan laita: ovatko erilaiset perheet silmissänne tasa-arvoisia?

Videolla esiintyvät papit tulevat kaikista Suomen hiippakunnista ja nostavat peukalon pystyyn jaa-äänen merkiksi. He kannattavat lainsäädäntöä, joka toteuttaa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Heille kaikkien seurakuntalaistensa perheiden tasa-arvoinen kohtelu yhteiskunnssa on tärkeää.
Jos papit saisivat äänestää, jaa-ääni voittaisi. Kuinka on sinun ammattikuntasi laita? Tule mukaan peukuttamaan, olit sitten leipuri, opettaja, juristi tai rakennusinsinööri. Mukaan pääset täällä:
Peukuta sinäkin tasa-arvoista avioliittolakia #tahdon2013 #tahdon2014

Kommentit

  1. http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/uuden-avioliittolain-paradokseja/1928929

    Yllä yksi toinen näkökulma. Ei mulla muuta.

    - Yksi Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen Jeesuksen seuraaja ja Hänen opetuksiinsa nojautuva joka näkee asiat toisin. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valintakysymys.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...