Siirry pääsisältöön

vessassa

Me ollaan tavaratalon naistenvessassa O:n kanssa. O käy ensin pissalla ja sit se odottaa mua samalla repien omia housujaan ylös. Vessan seinään on kiinnitetty tyylikäs rosterinen pikkuroskis siteille ja tampooneille – naistenhuoneessa kun ollaan – ja roskiksen kyljessä on tyylitelty kuva tampoonista. O katsoo sitä kuvaa ja toteaa mulle, et tosi kätsää kun tänne voi samalla kun käy vessassa tuoda pattereita kierrätykseen. Mä yritän nieleskellä naurua ja samalla päättää sadasosasekunnissa miten tätä kommenttia pitäis lähestyä. Lopulta tyydyn toteamaan et ehkä vähän outo paikka paristokierrätykselle mut tosiaan aika kätevää.



Samalla tajuan että mun lapsilta puuttuu luontainen kosketus kuukautiskiertoon. Ei ole niitä kiusallisia tilanteita kun lapsi kysyy yleisessä vessassa miksi musta valuu verta, tai sitä hetkeä kun se tiedottaa sen saman asian kaupankassalle tai opettajalleen. Helppoa, mutta toisaalta yksi olennainen osa elämää puuttuu kun meidän kaapeista ei löydy terveyssiteitä tai mutsin tampooneilla ei voi salaa tehdä ”tieteellisiä” eksperimenttejä kylppärissä. Oli meillä kerran M:n kanssa se keskustelu et mä en enää voi saada lapsia koska mulla ei ole kohtua. Jatko-osat tähän keskusteluun täytyy käydä myöhemmin.

viikonloppuna oli kahdet synttärit



Pojat on kouluissaan ja M sairastaa kotona. Meillä on mukavaa ja huomaan miettiväni taas kerran et meillä pitäis olla enemmän aikaa olla ihan vaan kahdestaan. Tällä hetkellä sellaista aikaa ei ole koskaan. Siis jos sitä ei erikseen järjestä. Eilen just puhuttiin L:n kanssa et meidän pitäis järjestää näitten kanssa yksitellen ”date night”, viedä K syömään pihviä brasilialaiseen, O japanilaiseen sushiravintolaan ja M jonnekin... en tiedä minne.

käytiin hakemassa kiitospäivän viinit





Me lasketaan M:n kanssa että kiitospäivään on kymmenen yötä. Siitä alkaa joulu. Joulukuusi tuotaneen tupahan alle kahden viikon päästä. Ihanaa.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää