Siirry pääsisältöön

vessassa

Me ollaan tavaratalon naistenvessassa O:n kanssa. O käy ensin pissalla ja sit se odottaa mua samalla repien omia housujaan ylös. Vessan seinään on kiinnitetty tyylikäs rosterinen pikkuroskis siteille ja tampooneille – naistenhuoneessa kun ollaan – ja roskiksen kyljessä on tyylitelty kuva tampoonista. O katsoo sitä kuvaa ja toteaa mulle, et tosi kätsää kun tänne voi samalla kun käy vessassa tuoda pattereita kierrätykseen. Mä yritän nieleskellä naurua ja samalla päättää sadasosasekunnissa miten tätä kommenttia pitäis lähestyä. Lopulta tyydyn toteamaan et ehkä vähän outo paikka paristokierrätykselle mut tosiaan aika kätevää.



Samalla tajuan että mun lapsilta puuttuu luontainen kosketus kuukautiskiertoon. Ei ole niitä kiusallisia tilanteita kun lapsi kysyy yleisessä vessassa miksi musta valuu verta, tai sitä hetkeä kun se tiedottaa sen saman asian kaupankassalle tai opettajalleen. Helppoa, mutta toisaalta yksi olennainen osa elämää puuttuu kun meidän kaapeista ei löydy terveyssiteitä tai mutsin tampooneilla ei voi salaa tehdä ”tieteellisiä” eksperimenttejä kylppärissä. Oli meillä kerran M:n kanssa se keskustelu et mä en enää voi saada lapsia koska mulla ei ole kohtua. Jatko-osat tähän keskusteluun täytyy käydä myöhemmin.

viikonloppuna oli kahdet synttärit



Pojat on kouluissaan ja M sairastaa kotona. Meillä on mukavaa ja huomaan miettiväni taas kerran et meillä pitäis olla enemmän aikaa olla ihan vaan kahdestaan. Tällä hetkellä sellaista aikaa ei ole koskaan. Siis jos sitä ei erikseen järjestä. Eilen just puhuttiin L:n kanssa et meidän pitäis järjestää näitten kanssa yksitellen ”date night”, viedä K syömään pihviä brasilialaiseen, O japanilaiseen sushiravintolaan ja M jonnekin... en tiedä minne.

käytiin hakemassa kiitospäivän viinit





Me lasketaan M:n kanssa että kiitospäivään on kymmenen yötä. Siitä alkaa joulu. Joulukuusi tuotaneen tupahan alle kahden viikon päästä. Ihanaa.


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää