Siirry pääsisältöön

vessassa

Me ollaan tavaratalon naistenvessassa O:n kanssa. O käy ensin pissalla ja sit se odottaa mua samalla repien omia housujaan ylös. Vessan seinään on kiinnitetty tyylikäs rosterinen pikkuroskis siteille ja tampooneille – naistenhuoneessa kun ollaan – ja roskiksen kyljessä on tyylitelty kuva tampoonista. O katsoo sitä kuvaa ja toteaa mulle, et tosi kätsää kun tänne voi samalla kun käy vessassa tuoda pattereita kierrätykseen. Mä yritän nieleskellä naurua ja samalla päättää sadasosasekunnissa miten tätä kommenttia pitäis lähestyä. Lopulta tyydyn toteamaan et ehkä vähän outo paikka paristokierrätykselle mut tosiaan aika kätevää.



Samalla tajuan että mun lapsilta puuttuu luontainen kosketus kuukautiskiertoon. Ei ole niitä kiusallisia tilanteita kun lapsi kysyy yleisessä vessassa miksi musta valuu verta, tai sitä hetkeä kun se tiedottaa sen saman asian kaupankassalle tai opettajalleen. Helppoa, mutta toisaalta yksi olennainen osa elämää puuttuu kun meidän kaapeista ei löydy terveyssiteitä tai mutsin tampooneilla ei voi salaa tehdä ”tieteellisiä” eksperimenttejä kylppärissä. Oli meillä kerran M:n kanssa se keskustelu et mä en enää voi saada lapsia koska mulla ei ole kohtua. Jatko-osat tähän keskusteluun täytyy käydä myöhemmin.

viikonloppuna oli kahdet synttärit



Pojat on kouluissaan ja M sairastaa kotona. Meillä on mukavaa ja huomaan miettiväni taas kerran et meillä pitäis olla enemmän aikaa olla ihan vaan kahdestaan. Tällä hetkellä sellaista aikaa ei ole koskaan. Siis jos sitä ei erikseen järjestä. Eilen just puhuttiin L:n kanssa et meidän pitäis järjestää näitten kanssa yksitellen ”date night”, viedä K syömään pihviä brasilialaiseen, O japanilaiseen sushiravintolaan ja M jonnekin... en tiedä minne.

käytiin hakemassa kiitospäivän viinit





Me lasketaan M:n kanssa että kiitospäivään on kymmenen yötä. Siitä alkaa joulu. Joulukuusi tuotaneen tupahan alle kahden viikon päästä. Ihanaa.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää