Siirry pääsisältöön

jos mä olisin se



Perjantai-iltana kaadan itselleni lasillisen kuoharia – onhan perjantai ja takana on, jos ei muuten niin, henkisesti rankka viikko. Ajellessani töistä kotiin eilen, en osannut olla ajattelematta sitä mahdollisuutta että jompi kumpi meistä saisi vastaavia uutisia kuin se perhe jonka kanssa aiemmin päivällä juttelin. Miten sekaisin onkaan sen perheen elämä? Sen, jossa sunnuntaina käytiin päivystyksessä vatsakivun takia, ja lähdettiin sieltä päivystyksestä kotiin keuhkosyövän kanssa. Miten valtavaa pelkoa sen perheen täytyykään kokea. Muutamassa tunnissa kaikki muuttui, vatsataudista tuli vakava sairaus ja elämä on yhtäkkiä täynnä lääkäreitä, konsultaatioita, toimenpiteitä... Puhuin puhelimessa perheen isän kanssa, varasin ajan kuvantamiseen ja konsultaatioon, mies sanoi että muutamassa vuorokaudessa on ollut pakko kasvaa tilanteen mittaiseksi. Kotimatkalla kuuntelin Natalie Grantia, mietin miltä tuntuisi jos se olisin minä ja meidän perhe.



Keskiviikkona istuin asiakaspalvelun kehittämiskomitean palaverissa ja seurasin miten aurinko nousi pilvenpiirtäjien takaa. Taivas oli vaaleanpunainen ja violetti. Vastapäisen rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä syötti ilmaan höyrypilven. Keskustelu rönsyili ja palattiin kerta toisensa jälkeen siihen, että terveydenhuollossa tärkeintä on muistaa se miltä tuntuisi jos minä olisin se. Se potilas, se puhelu, se kuvantaminen... tai sen isä, äiti, sisarus, puoliso tai lapsi. Jokainen hetki pitäis muistaa, että entä jos minä olisin se. Mitä minä haluaisin kuulla? Miten minä haluaisin itseäni kohdeltavan?

Työskentelen yksityissairaalan klinikalla. Yksityissairaalan joka on riippumaton niin osavaltion kuin valtion rahoituksesta. Meidän rahat tulee yksityisestä rahoituksesta, sillä vakuutusyhtiöitten korvaukset eivät millään riitä korvaamaan kuluja. Viime vuonna meillä hoidettiin:

18.000 sairaalapotilasta
333.000 päiväkirurgista tai toimenpide potilasta
44.000 hätäpäivystyspotilasta
13.000 leikkausta
3.600 synnytystä
190.000 klinikkakäyntiä
45.000 terveyskeskuspäivystyspotilasta

2.500 lahjoittajaa lahjoitti yhteensä $7 400 000
Meillä on 2.600 työntekijää
Ja 350 vapaaehtoisytöntekijää, joiden työpanos vastaa 20 täysiaikaisen työntekijän työpanosta

Sairaala tekee uraauurtavaa työtä osavaltiossa sisäkorvaimplanttien, vatsalaukun ohitusleikkausten ja syöpäkasvainten immunohistokemiallisen värjäyksen kanssa.

On perjantai ja olen ylpeä työnantajastani. Olen kiitollinen siitä että meillä on kaikki hyvin. Olen onnellinen siitä, että minulla on perhe ja enemmän kuin tarvitsen.


On ihanaa että on perjantai. Kiitos siitä että mulla on haastava ja mielenkiintoinen työ. Huomenna M menee päivällä synttäreille ja illalla me mennään naapurin poliisin kihlajaisiin. 





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää