Siirry pääsisältöön

candyland


Eilinen iltapäivä meni kokatessa sitä Supper Clubia varten, onneksi lopputulos oli vähintäänkin herkullinen... ja pelatessa lautapelejä lasten kanssa.

meksikolainen lettukakku


Tarkennetaan tätä lautapelifaktoria vähän... ensin pelattiin lasten dominoa nelistään ja ehkä viiden minuutin kohdalla K heitti kaikki ja kaikkien nappulat ilmaan ja sai häädön yläkertaan. Me jatkettiin kolmestaan vielä kolme varvia ja sit siirryttiin M:n kanssa pelaamaan ”Snakes and Ladders”. Tää peli keskeytetiin siinä vaiheessa kun M ei enää jaksanut keskittyä tähän peliin, joka ei lopu koskaan. K jäi kärttämään et pelattais karkkipeliä ”Candyland”, siis sellaista yksinkertaista lautapeliä jossa edetään korttien värimerkkien mukaan, tyyliin yksi punainen tai kaksi sinistä tai... Mä en jotenkin uskonut että tää onnistuis, mutta kun K ei luovuttanut annoin mä periksi ja alettiin pelaamaan M:N ja O:n kylpiessä yläkerrassa - tässä vaiheessa K oli jo lentänyt ulos kylvystä käytöshäiriön iskettyä jälleen kerran. K jaksoi keskittyä peliin vajaan minuutin ja sen jälkeen sen pelaaminen oli vähän kuin ois pelannut spiidillä käyvän oravan kanssa. Jätkä oli joka paikassa, puhui ja pulisi ja kysyi ja osoitti eikä tiennyt mihin ilmansuuntaan oli menossa. Peli me sentään saatiin loppuun, kun mä valkkasin sieltä korttipinosta ”sopivia” kortteja.

Kai mun täytyy vaan alkaa uskomaan että toi täytyy viedä neurologille... eilen tulin Klinikalta kotiin kolmisivuisen listan kanssa... neurologeja, neuropsykologeja, psykiatreja. Viikon päästä, eiku kahden, noilla on kolmevuotislääkärit. Juttelen asiasta meidän lastenlääkärin kanssa.

L tuli kotiin grillikanan kanssa ja mä lähdin samalla ovenavauksella. Meillä oli aivan älyttömän hauska ilta, teemana Mexico. Kahdeksan naista, kahdeksan tarinaa, ikähaarukalla 39-72v. Se oli kuin sellainenitalialainen perhepäivällinen kaikki pulisee päällekäin ja käynnissä on yhtäaikaa neljä keskustelua ja joku esittelee jotain videota netistä ja toinen uuden keittiön materiaalivalintoja ja kolmas puhuu koulunvaihdosta ja neljäs kevään muodista. Tulin kotiin virkeänä ja virkistyneenä. Mä pidän näistä naisista, Ellenistäkin.

grillikana työmatkan varrelta $7.65


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää