omenasta ikkunaan

Aamu meni tehokkaasti Suomikoulun kevätjuhlahulinassa ja ekaa kertaa kaduin kaikkien kolmen mukaan ottamista joskus ennen aamukymmentä, tosin tilanne vähän helpotti juhlaväen saapuessa kun saatoin ulkoistaa lastenhoidon niille muille koulunpihalla seisoskeleville aikuisille.

Juhlan alkaessa meidän M:sta kuoriutui varsinainen esiintyjä. Se esiintyi ekaks mun ryhmän kanssa 0-2 –vuotiaat ja sen jälkeen vielä uudestaan toisen lapsikadosta kärsineen ryhmän mukana. Reippaasti sen ensin soitteli sadelaulua rytmikapuloilla ja sen jälkeen laittoi päähänsä kimalaismyssyn soittaen marakassia tuntemattomassa jengissä. Se siis tykkää esiintyä, mutta kunnon diivan tavoin se poistui aina esityksen jälkeen suoraan pihalle kokoamaan itsensä. Paljon se on siis oppinut, noin niin kuin ”käyttämään” itseään ja sen sijaan että istuis jakkaralla heijaamassa itseään se vaan hakeutuu omaan rauhaansa puhaamaan omiaan kunnes on taas valmis liittymään seuraan.

K kävi koulun pihalla pissalla ja oli sangen loukkaantunut kun se väärinymmärrettynä nuorena sankarina kannettiin vessaan, se kun oli jo pissannut sinne nurmikolle ja asianmukaisesti ensin riisunut housunsa ja vaippansa.

Valitettavasti mulla ei näistä häppeningeistä oo yhtään kuvaa, koska L otti ja myi eilen illalla mun omenapuhelimen kun olin aikani kitissyt sitä ettei sen sähköpostissa oo mitään järkeä ja sitä ettei siinä ole ”live tiles” (eläviä ikoneita?) ja että mun käytössä joudun myös lataamaan sen ainakin kerran päivän aikana. Eikä sillä muuten voinut valokuviakaan jakaa, paitsi iCloudin kautta ja siihenkin tarvittiin sen seitsemän askelta ja jippoa ja systeemiä... Ikkunapuhelimessa kun sen saman voi tehdä vaan palaamalla siihen vastaotettuun kuvaan, kulkematta valokuvakansion kautta. Palasin siis Ikkunapuhelinihmiseksi ja suosin suomalaista, olihan se omenapuhelin kokemus.

Siinä vaiheessa kun M ja K leikki ilman valvontaa pihalla ja mä istuin O:n kanssa vuosikokouksessa ilmestyi L paikalle, ojensi mulle mun uuden puhelimen ja nappas jannut mukaansa. M jäi koulun pihalle leikkimään. Mietin muuten että onhan mua siunattukin, sillä että mä voin oikeesti päästää noi keskenään ulos. Joo, K saattaa tappaa itsensä tai pudota jostakin tai karata, mutta mun ultimate sääntöihminen M tulee kyllä hyvinkin nopeesti raportoimaan kaikesta asiaankuulumattomasta eli ainakin ne ruumiit saa sit korjattua pois nopeesti. M itse ei koskaan tekis mitään kiellettyä, tai edes mitään potentiaalisesti kiellettyä. Mä usein unohdan että tää on harvinaista ja muistan sen vasta kun viiden jonkunmuunvanhempi ilmoittaa mulle huolestuneena et mun lapset on ulkona keskenään ja katsoo mua vähintäänkin hämmentyneenä kun sanon et se on ihan ookoo.

Kotiinpäästyä mua odotti kaksi kiukkusta poikaa ja autosta nousi yks väsähtänyt M ja varttia myöhemmin mä olin saanut hermoromahduksen. Seisoin pihalla karjuttuani ensi naama punaisena laumalle ja nyyhkin. L seuras perässä ja suositteli heittämään sen Love and Logic matskun roskikseen, ainakin siltä osalta missä aikuinen on aina aikuinen, ei koskaan huuda ja käyttäydy kuin lapsi... se oli oikeesti aika eheyttävää. Mun täytyy saada välillä karjahdella ja sit pyytää anteeksi. Mä en ole mikään viilipytty, mä oon tynnyrillinen dynamiittia. Käänsin siis takin ja varmaan kelkankin, ehkä jopa housut - palaan maalaisjärkeen ja lopetan kurssin kesken... kyllä siinä hyvääkin on.

Nyt lähden naisten kanssa juhlimaan kevättä ja kesää.